Muutama vuosi sitten eräs kurssikaverini piti puheviestinnän kurssilla koskettavan puheen sosiaalisen median tai oikeastaan laajemmin internetin jatkuvan käytön vaikutuksista jokapäiväiseen elämäämme. Häntä häiritsi suuresti se, että koko ajan on pakko olla somessa, jotta ei vain jäisi mistään paitsi.

Sosiaalisesta mediasta on tullut kohtaamispaikka, jossa voimme jakaa elämän iloja ja suruja. Monet meistä ovat koko ajan online ja tavoitettavissa, osa jopa riippuvuuteen saakka. Me teemme postauksia Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Jaamme uutisia, kuvia, blogeja ja videoita. Uskon, että tämän kautta pyrimme määrittelemään omaa identiteettiämme ja jopa ymmärtämään omaa paikkaamme yhteiskunnassa.

Jäin pohtimaan kaverini puheen sanomaa ”paikalla, muttei koskaan läsnä” pitkäksi aikaa ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että asia tulee entistä ajankohtaisemmaksi koko ajan. Onko sosiaalisesta mediasta tullut osittain jopa kasvokkain tapahtuvan viestinnän korvaaja? Samanaikaisesti ollessamme kahvilla kaverin kanssa, kotona perheen parissa tai lenkillä koiran kanssa olemme todennäköisesti laite kädessä seuraamassa kavereidemme uusia päivityksiä.

Milloin olemme oikeasti läsnä siinä hetkessä, jossa elämme? Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puuttuminen ovat kasvavia trendejä nyky-yhteiskunnassa. Ajaako sosiaalinen media osaltaan meitä kauemmaksi toisistamme ja aiheuttaa yksinäisyyttä?

En kuitenkaan väitä, että sosiaalinen media olisi pelkästään huono asia. Somessa on paljon hyviäkin puolia, kuten esimerkiksi yhteydenpito kaukana oleviin ystäviin ja perheeseen. On kuitenkin tärkeää muistaa olla myös fyysisesti ja aidosti läsnä. Toivottavasti meillä kaikilla on aikaa tähän tulevana jouluna. Hektinen arki saa hetken aikaa odottaa.

Piia Noronen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen

Kommentit