Moni pysähtyi ihmettelemään, kun SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen sanoi kannattavansa feminististä ulkopolitiikkaa. Termin tarkoitusta kyseltiin, feminististä näkökulmaa vähäteltiin ja koko asialle naureskeltiin. Moni kertoi kannattavansa tasa-arvoa, mutta pitävänsä käsitettä huonona. Nämä ovat varmasti tuttuja reaktioita kaikille feminismin puolesta puhuneille.

Ruotsin demareiden ja ympäristöpuolueen muodostama hallitus julistautui vuonna 2014 maailman ensimmäiseksi hallitukseksi, joka ajaa feminististä ulkopolitiikkaa. Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström kuvasi New Yorker -lehdessä vuonna 2015 Ruotsin feministisen ulkopolitiikan tavoitteena olevan tyttöjen ja naisten systemaattisen ja maailmanlaajuisen alisteisen aseman vastustamista sekä halu tehdä Ruotsin ulkopolitiikasta rohkeampaa.

Tapasin viime elokuussa Tukholmassa Ruotsin ulkoministerin Margot Wallström Ruotsin Demarinuorten SSU:n liittokokouksen yhteydessä. Minulla oli mahdollisuus kysyä häneltä, että miten ihmiset ovat suhtautuneet heidän ajamaan feministiseen ulkopolitiikkaan.

Wallström vastasi, että alkuun heille naureskeltiin, feminististä ulkopolitiikkaa vähäteltiin ja jopa väitettiin sen vaarantavan Ruotsin taloudellisia suhteita. Vähitellen ihmisten suhtautuminen on kuitenkin muuttunut: Ruotsin työtä YK:n turvaneuvostossa voi pitää menestyksekkäänä, Ruotsi on edistänyt agendaansa kehitysyhteistyön keinoin ja edistänyt naisten ottamista mukaan Kolumbian rauhanprosessiin.

Pidän erinomaisen tärkeänä sitä, että SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen on avannut keskustelun feministisestä ulkopolitiikasta. On täysin perusteltua ajaa ulkopolitiikkaa, jonka keskiössä on tasa-arvo, ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja aliedustettujen ryhmien ottaminen mukaan päätöksentekoon. Ulkopolitiikkaa, jossa on rohkeutta asettaa ihmisoikeudet kauppapolitiikan ehdoksi. Toivon, että Suomen seuraavalla hallituksella on viisautta ja rohkeutta julistautua ajamaan feminististä ulkopolitiikkaa. Sitoutuminen siihen olisi viesti siitä, että viime vuosina kolhuja saanut maineemme tasa-arvon mallimaana halutaan palauttaa.

Feministinen ulkopolitiikka on valinta tasa-arvon puolesta. Kuten SDP:n konkaripoliitikko ja entinen eduskunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma sanoi: “Feministinen ulkopolitiikka on sitä, että otamme huomioon omassa työssämme naisten ja tyttöjen oikeudet. Että puhumme tasa-arvon puolesta. Ja teemme työtä tasa-arvon puolesta.”

Toisinaan asioiden eteneminen vaatii sitä, että joku auraa tietä. Ruotsissa sitä on tehnyt Margot Wallström ja Suomessa Tuula Haatainen. Silläkin uhalla, että joku suuttuu tai kritiikkiä herää. Mielestäni tasavallan presidentiltä sopii odottaa juuri tällaista rohkeutta. Siksi äänestän Tuula Haataista.

Mikkel Näkkäläjärvi
Demarinuorten puheenjohtaja

Kommentit