Stefan Löfvenin puhe Almedalsveckanilla, Ruotsin SuomiAreenassa, alkaa suurten suosionosoitusten saattelemana. Yleisö tervehtii tulevaa pääministeriä kuin rokkitähteä. Löfven aloittaa puheensa tervehtimällä Ruotsin sosialidemokraattista nuorisojärjestöä, SSU:ta. Ruotsin demarinuoret kasvaa huimaa vauhtia yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista poliittisista nuorisojärjestöistä.
Uuden sukupolven merkitys on sisarpuolueessa ymmärretty. Nuorten merkitys puolueen toiminnan ja imagon uudistamisessa on ollut suuri. Ei vähiten siksi, että nuorisoliitto on puoluettakin vauraampi, mutta myös siksi, että nuorison tuoreet ja rohkeat ajatukset ovat keskeisessä asemassa puolueen poliittisessa sisällössä ja uusien toimintamuotojen tuottamisessa.
Löfvenin puheessa toistuvat sanat toivo, me, yhteistyö ja yhdessä tekeminen sekä perhe- ja kansankoti. Hän ei korosta itseään, vaan nostaa esiin tapaamiaan ihmisiä sekä heidän tarinoitaan ja ongelmiaan, joihin on saatava muutos. Poliittinen viesti on jaettu kolmeen suurempaan kokonaisuuteen, jotka aukeavat konkreettisiin yksityiskohtiin. Monen tavoitteen jälkeen hän korostaa: ”Se on sosialidemokraattista politiikkaa.” Tasa-arvo ja feminismi ovat merkittävässä osassa puheessa ja tavoitteissa. Löfven ei pelkää käyttää sanaa feminismi tai tuomita rasismia ja fasismia. Ruotsidemokraatit hän haluaa vaalien jälkeen hallituksen ulkopuolelle ja on sen takia valmis murtamaan jopa Ruotsin poliittista järjestelmää määrittäneen blokkipolitiikan.
Siirryn Löfvenin puheen jälkeen sisarpuolueen kotisivuille. Ennen sivuille pääsyä puolue tarjoaa mahdollisuuden osallistua muutoksen aikaansaamiseen Ruotsissa. ”Du eller aldrig.” – Sinä tai ei koskaan. Puolue on tehnyt oikean havainnon. Voidakseen olla aito kansanliike se tarvitsee kansaa. Puolue ei ole itsetarkoitus, vaan väline ihmisten tekemällä muutokselle. Puolue on väylä vaikuttaa ja mahdollistaa järjestäytymisen, mutta toiminnan ja aatteen sisällön määrittelevät puolueeseen aidosti sitoutuneet ihmiset.
Tutkimusten mukaan sosialidemokraateilla on Suomessa suuri äänestäjäpotentiaali nuorten keskuudessa. Kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto onnistuvat kuitenkin paremmin nuorten kannatuksen keräämisessä. Samat puolueet ovat onnistuneet myös nuorten nostamisessa vastuutehtäviin aina kansanedustajiksi asti. SDP:ssä sen sijaan on pitkään totuttu sammuviin tähdenlentoihin. Nuoriin, jotka kolkuttelevat eduskunnan ovia vaaleissa, mutta hiipuvat varapaikalle ja löytävät parempaa tekemistä politiikan ulkopuolelta. Näitä tarinoita löytyy ympäri Suomea liian monta ja näiden tarinoiden surullisen päätöksen takia SDP on milloin ukkoutunut, milloin eläköitynyt.
Muutos on mahdollinen ja keinot löytyvät. Kysymys kuuluu: tahdommeko sitä?
Matias Mäkynen
poliittinen sihteeri
Kolumni julkaistu Demokraatissa 8.7.2014