Taas on jälleen kerran se aika vuodesta kun huomaat, että mennessäsi harrastamaan liikuntaa esimerkiksi uimaan, kuntosalille tai vaikka juoksemaan lenkkipolkua on sillä samalla liikuntapaikalla huomattavasti enemmän käyttäjiä kuin muulloin vuodesta. Hiki virtaa ja sosiaalinen media täyttyy mitä erilaisimmista salilla otetuista selfie-pullisteluista. Aivan, on luvattujen lupausten tammikuu! Monella uuden vuoden aloitukseen liittyy uutena vuotena tehty lupaus koko vuoden kestävästä terveellisemmästä elämästä, joka tarkoittaa esimerkiksi kevyempää ruokavaliota, mahdollisesti myös tipatonta tammikuuta sekä enemmän viikoittaista liikuntaa.
Luvattujen lupausten tammikuusta huolimatta huolestuttava trendi suomalaisessa yhteiskunnassa on se, että osa suomalaisista ei harrasta tarpeeksi liikuntaa. Toisille taas liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat osa jokapäiväistä elämää. Liikkumattomuudesta on tullut jo merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka johtaa esimerkiksi ylipainoon, 2.luokan diabetekseen ja tuki-ja liikuntaelinten sairauksiin. Samalla tämä aiheuttaa miljoonien eurojen kustannukset sosiaali- ja terveysmenoihin vuosittain. Toisaalta liikkumattomuudella on myös vastapuolensa. Nykyään vallalla oleva fitness-buumi aiheuttaa monille ulkonäköpaineita, jotka voivat pahimmillaan johtaa oman terveytensä kaltoinkohteluun. Ehkäpä tässäkin ohjenuorana on kultaisen keskitien löytäminen.
Miten ne suomalaiset jotka eivät vielä liiku tarpeeksi saataisiin sitten liikkumaan enemmän? Kuntien kiristyneestä taloustilanteesta huolimatta olisi huomioitava kaksi tärkeää asiaa, joilla kansa saataisiin liikkeelle. Ensimmäisenä tärkeänä huomiona pidän sitä, että liikuntapaikkojen käyttö on kohtuuhintaista tai jopa jossain tapauksissa ilmaista riippuen siitä mikä taho tarjoaa palvelut. Tällöin liikunnan harrastaminen ei rasittaisi myöskään pienituloisten ihmisten kukkaroa kohtuuttomasti. Nyt jo tiedetään, että terveyserot pienituloisimpien ja suurituloisten ihmisten välillä on kasvussa. Ehkäpä olisi myös mahdollista miettiä yhä enemmän erilaisia liikuntatempauksia kotona, kouluissa ja työpaikoilla, tai mahdollisesti kuntien tarjoamia ilmaisia ”liikunnan kokeiluviikkoja.” Innostaisiko tämä aloittamaan uuden liikuntaharrastuksen? Toisena tärkeänä asiana on liikuntapalveluiden sijainti. Eri harrastusmahdolllisuuksia tarjoavia liikuntapaikkojen on sijaittava tarpeeksi lähellä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Tulevaisuudessa onkin mietittävä tarkoin mistä säästetään. Ihmisten liikkumattomuus ja siitä aiheutuvat sivuvaikutukset saattavat johtaa myöhemmin monikertaisiin kustannuksiin sosiaali-ja terveysmenoissa. Täten haastan mukaan siis sinut viettämään pidettyjen lupausten vuotta luvattujen lupausten tammikuun sijasta!
Piia Noronen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen ja ryhmäliikuntatuntien suurkuluttaja
