”Missä olit? Mitä olet tehnyt? Onko läksyt tehty?” Suurin piirtein näillä fraaseilla vanhemmat tervehtivät päivän päätteeksi kotiin palaavia lapsiaan. On vaikea uskoa yhdenkään nuoren erityisesti innostuvan keskusteluun edellä olevien kysymysten saattelemana. Vanhemmilla on toki oikeus tietää missä nuori aikaansa viettää, mutta keinot käydä keskustelua ovat monet. Avoin keskusteluyhteys vaikuttaa suuresti siihen, kuinka nuoren ihmisen elämä lähtee kehittymään kohti aikuisuutta, joten sen merkitystä ei tule väheksyä.

Erityisesti nuoret ovat herkkiä hakemaan hyväksyntää ulkopuolelta. Huumausaineiden käyttö aloitetaan usein hyvin nuorena ja syynä on lähinnä hauskanpidon ja sosiaalisen hyväksynnän tavoittelu. Ulkoinen hyväksyntä tuo kuitenkin vain hetkellisesti paremman olon, mutta harmittomana satunnaiskäyttönä alkaneet huumausainekokeilut muuttuvat usein lopulta säännölliseksi käytöksi.

Huumausaineista johtuvien kuolemien määrä on kasvanut tasaisesti. Yhdeksi syyksi väitetään sekakäyttöä, jossa alkoholi on usein mukana. Uudessa hallitusohjelmassa ei kuitenkaan sanota mitään näiden ongelmien ehkäisemisestä. Siinä mainitaan ainoastaan päihdekuntoutuksen vaikuttavuuden tehostaminen. Mielestäni on surullista kuinka vähälle, tai tässä tapauksessa olemattomalle huomiolle ennaltaehkäisevä työ jätetään.

YK:n alaisen UNODC:n julkaiseman maailman huumeraportin mukaan vuonna 2013 yli viisi prosenttia maailman 15–64-vuotiaasta väestöstä eli 246 miljoonaa ihmistä käytti jotakin laitonta huumetta. Näistä ihmisistä noin 27 miljoonaa on luokiteltu ongelmakäyttäjiksi ja heistä puolet käyttää suonensisäisiä huumeita. Tuon samaisen raportin mukaan huumeiden käyttö on vuonna 2013 liittynyt arviolta yli 187 000 kuolemaan. Luvut kertovat karusta todellisuudesta, johon jokainen meistä voi vaikuttaa muun muassa hankkimalla tietoa päihteistä ja huumausaineista ja niiden ehkäisemisestä. Ajantasainen tieto auttaa virittämään keskustelua ja kannustaa toimimaan.

On huolestuttavaa, että taloustilanne on vaikuttanut Suomessa hoitomahdollisuuksiin, sillä esimerkiksi pitkäaikaiseen hoitoon on nykyisin yhä vaikeampaa päästä. Tämä ei ole hyväksyttävää kehitystä. Heikoimmassa asemassa olevien erityisryhmien, kuten päihdeongelmaisten, palveluiden on vastattava palvelutarpeeseen ja tuettava ihmisen täysivaltaista ja aktiivista kansalaisuutta. Palvelut on tuotettava ihmisten tarpeiden pohjalta ja ne on myös tarjottava heille oikea-aikaisesti.

Palaan vielä alkuun: perheiden arkeen ja ongelmien ehkäisemiseen. Nuorten tulee tuntea omaavansa mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa. Heidän ajatuksilla tulee olla merkitystä, vaikkei he ilmaisisi itseään heti alkuun selkeästi. Tärkeää on myös tieto siitä, että mitä tahansa tekeekään, niin aina saa tulla kotiin. Sen sijaan, että kysyttäisiin nuorelta hänen kotiin tultuaan mitä hän on tehnyt, niin kysytään mitä tehtäisiin.

 

Annu Komulainen

Liittohallituksen jäsen