Kauas on tultu vuoden 2006 presidentinvaaleista, joissa kokoomuslainen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi iskulauseella “vastakkainasettelun aika on ohi”. Lauseella haluttiin viestittää, että työn ja pääoman sekä työntekijöiden ja työnantajien asettaminen vastakkain on päättynyt.
Kun katsoo nykyisen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostaman hallituksen rajua leikkauslistaa, voi todeta, että vastakkainasettelun aika on täällä ja nyt. Perinteinen kolmikantayhteistyö ja sopimiseen perustuva kulttuuri on hylätty. Työnantajia ja työntekijöitä virallisesti edustavat tahot on heitetty pois pöydästä. Suomen yhteinen tie ulos talousahdingosta löydetään ylhäältä päin sanelemalla.
Nyt tämä sanelupolitiikka on johtanut siihen, että työntekijöiden lomia lyhennetään, työntekijöiden ylityökorvauksia leikataan ja työntekijöiden sairastaminen tehdään palkattomaksi.
Työnantajilla sen sijaan sosiaaliturvamaksut alenevat ja työnantajille maksetaan 2500 euron kertakorvaus perhevapaista johtuvien menetysten vuoksi. Eikä pidä myöskään unohtaa sitä, että jo aiemmat hallitukset ovat poistaneet työnantajien Kela-maksut ja laskeneet yhteisöveroa merkittävästi. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on laskenut, että hallituksen nyt esittämät toimet tarkoittavat -4170 miljoonaa euroa palkansaajilta ja +3630 miljoonaa euroa tukea yrityksille. Voidaan siis melko yksiselitteisesti todeta, että työntekijät ovat maksajan roolissa.
Työntekijöihin kohdistuvia leikkauksia on hallituksen toimesta perusteltu muun muassa sillä, että myös opiskelijoilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä on leikattu. Yksittäisiä toimenpiteitä on sosiaalisessa mediassa puolustettu muun muassa sillä, että yrittäjillä ei ole lomia ollenkaan, yrittäjät eivät laske työaikaansa ja yrittäjät sairastavat aina omalla kustannuksellaan. Ikään kuin kaikki yritykset yhden hengen yksinyrittäjistä suuryrityksiin olisivat samaa massaa.
Työntekijät, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset on kaikki asetettu vastakkain työnantajien ja yrittäjien – siis niiden työllistäjien – kanssa. Itse itsensä työllistäminen näyttäisi olevan päättäjiemme mielestä jotakuinkin hohdokkainta, mitä yksilökeskeisessä nyky-Suomessa voi tehdä. Mitalin arvoiseksi suorituksen tekee se, jos siihen päälle työllistää myös jonkun niistä “reppanoista”, jotka eivät “osaa” itse itselleen ansiota luoda.
Vaikka maailma muuttuu ja työ muuttuu, työntekijän asemassa olevat ihmiset pitävät vielä toistaiseksi tämän maan pyörät pyörimässä. Kaikki ne hoitajat, siistijät, rakennusmiehet, opettajat, tarjoilijat ja muut jonkun toisen palkkalistoilla olevat ihmiset, joiden nyt annetaan ymmärtää olevan alinta kastia.
Hallituksen luomalla vastakkainasettelulla palautetaan Suomea tilanteeseen, jossa työllistäjät ja työllistettävät todellakin ovat vastakkain. Sen takia kolmikantayhteistyön neuvottelupöytään on palattava ja etsittävä todellinen yhteinen ratkaisu siitä, miten saadaan Suomi kuntoon.
Petra Peltonen
Demarinuorten varapuheenjohtaja
p. 0503713920
m. petra.peltonen@demarinuoret.fi
