Kaadut jäisellä kadulla, jalkaa alkaa särkeä etkä voi varata sille painoa. Lähdet tarkastuttamaan tilannetta terveyskeskukseen, jossa lääkäri toteaa, ettei vakavia vaurioita ole. Selviät nilkan nyrjähdyksellä ja saat ohjeet jälkihoitoon tietäen voivasi palata vastaanotolle vaivan pitkittyessä.
Kun kehon sijaan järkkyy mieli, muuttuu palvelupolulla kulkeminen vaikeammaksi. Maailma on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä. Mielenterveysongelmista puhutaan ääneen eikä avun tarve tai sen hakeminen ole enää suuri ja mystinen tabu. Pelkkä muutos asenteissa ei kuitenkaan riitä, jos järjestelmä ei toimi parhain mahdollisin tavoin.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluita tuottavat niin julkinen, yksityinen kuin kolmas sektorikin. Ohjaus palveluiden piiriin ei kuitenkaan paikoin toimi tai tieto laajasta moniammatillisesta tuesta ei saavuta perheitä. Ulkoisen viestinnän haasteiden ohella eri toimijoiden välinen yhteistyö takkuaa tai jopa loistaa poissaolollaan. Huolta aiheuttavat lisäksi suuret alueelliset erot hoitoon pääsyssä ja avohoidon saatavuudessa.
Verkostomaisen yhteistyön puute johtaa herkästi niin päällekkäisyyksiin kuin toisaalta myös puutteisiin. Jos palveluita toteutetaan kapeasti vain yksittäisen sektorin tai toimijan näkökulmasta, tarkoittaa tämä avun tarvitsijalle usein palvelusta toiseen ajelehtimista sekä oman tarinan kertaamista yhä uudelleen. Pirstaleisuus tekee palveluverkosta monen silmissä viidakon, jonka keskellä seikkailuun ei jo muutoin haastavassa elämäntilanteessa riitä voimia.
Kuluneen vuoden alussa julkistettu uusi kansallinen mielenterveysstrategia vastaa osaltaan edellä esitettyihin haasteisiin, mutta ei yksin riitä paikkaamaan puutteita. Siiloutunut palveluverkko tarvitsee peruskorjauksen, jossa huomiota ei osoiteta vain yksittäisille alueille vaan niitä tarkastellaan koko maan tasolla, silti yksilöt vahvasti huomioiden.Helposti saavutettavan, valtakunnallisen tuki- ja ohjauspalveluverkon avulla Suomi voisi ottaa jälleen askeleen kohti hyvinvoivampaa maata. Kokonaisvaltainen ja eheä yhteistyö yli sektori- ja kuntarajojen on omiaan lisäämään niin palveluohjauksen, palvelutarpeen arvioinnin kuin itse palveluidenkin saavutettavuutta. Tarvitsemme valtakunnallisen palveluverkon, sillä yksikin kyydistä pudonnut lapsi, nuori tai perhe on liikaa.
Pinja Perholehto
Demarinuorten varapuheenjohtaja
