Yksi eniten arvostamistani ihmisistä on herra nimeltä Hans Rosling. Tai oli.
Oli miten oli, Rosling omisti koko uransa varsin yksinkertaiselle, mutta silti epäuskottavalle tosiasialle: tilastojen valossa maailma on joka päivä parempi paikka kuin eilen. Uskoisin, että pandemiaoloissa ihan jokaisen maailmankuvalle tekisi hyvää hänen perheensä perustaman Gapminder-säätiön testin kokeileminen. Testistä voi itse asiassa suoriutua simpansseja paremmin melko pienin panostuksin.
Kolmetoista kohtaa kestävän ruljanssin kantava teema on se, että isossa skaalassa palapelin palat loksahtelevat maapallolla hitaasti, mutta varmasti kohdilleen. Silti testin kahdeksannesta kysymyksestä on erityisen hankalaa löytää säätiön peräänkuuluttamaa toiveikkuutta saati lohtua. Elämme edelleen maailmassa, jonka eteen tulisi laittaa valtava under construction –kyltti.
Kysymys kuuluu näin:
In low income countries across the world, how many girls complete fifth grade?
- 20%
- 40%
- 60%
Oikea vastaus on 60%. Tiedän monen minua fiksumman pelänneen testiä tehdessään pahempaa, vaikka se ei tee lopullisesta vastauksesta yhtään sen parempaa.
11.10. vietettävä kansainvälinen tyttöjen päivä on kaikkien maailman tyttöjen juhlapäivä, mutta erityisesti toivoisin tällä viikolla muistettavan sitä puuttuvaa 40%, joka ei todennäköisesti tiedä koko päivän olemassaolosta.
Tyttöjen oikeudet eivät ole sinänsä edes käsitteenä mikään itsestäänselvyys. Tänä vuonna tuli nimittäin kuluneeksi 25 vuotta Pekingin toimintaohjelman hyväksymisestä neljännessä naisten maailmankonferenssissa. Tapahtuma muistetaan erityisesti vaaleanpunableiserisen Hillary Clintonin puheesta, joka aikalaisten silmissä valtavirtaisti naisten oikeuksien keskeisen roolin laajemmassa ihmisoikeusdiskurssissa. Konferenssi oli toisaalta myös ensimmäinen laatuaan, jossa tytöt huomioitiin omana erityisryhmänään, jonka aseman parantamiseksi laadittiin omia toimenpiteitä.
Idea päivästä on kuitenkin alkujaan lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin, joka valitsee sille vuosittain myös teeman. Tämänvuotisen kampanjan fokus on tyttöjen kokemassa nettihäirinnässä, mille luulisi tässä ajassa ja sen paikattomuudessa olevan tilausta. Oman lapsuuteni mielivaltainen ilonpilaaja nimeltään ruutuaika on minua nuoremmille varmasti vähän vinksahtanut keksintö; ruudulla oleva elämä on ihan yhtä todellista kuin sen ulkopuolinenkin.
Tällä uudella elämän digitaalisella pelikentällä tytöt ovat kuitenkin alttiita monille sellaisille asioille, joita minä pääsin pakoon vain sulkemalla kotioven. Nykypäivän verkkohäirintä voi olla, mitä tahansa ulkonäön pilkkaamisen, uhkailun, rasististen kommenttien ja seksuaalisen ahdistelun väliltä, jotka kaikki vaurioittavat peruuttamattomasti tyttöjen itsetuntoa ja heikentävät heidän halukkuuttaan olla esillä ja edistää itselleen tärkeitä asioita sosiaalisen median keinoin. Pelko on kautta ihmishistorian pidätellyt ihmisiä kasvamasta todellisen potentiaalinsa mittaisiksi eikä sille tule antaa uutta jalansijaa nykyaikaisessa tavassamme viestiä.
Vaikka ongelman voi helposti ulkoistaa yksittäisten ihmisten harteille, vastuuta on myös somealustoilla. Noin joka kolmas Planin kyselyyn vastanneista 14 000 tytöstä kertoi raportonoineensa häiriköstä tai estäneensä tämä kokonaan, mutta häirintä jatkui silti toiselta tililtä käsin. Haitalliseen sisältöön ei tyttöjen kertomusten mukaan muutenkaan puututtu, ennen kuin siitä raportoitiin riittävän monta kertaa.
Vaakakupissa painaa sananvapauden ja itsekseen kasvamisen lisäksi myös luonnollisesti tyttöjen turvallisuus. Tässä suhteessa naisena on surullista todeta, ettei kaikki maailmassa ole paremmin kuin ennen. Siviilielämäni puolella eräs ystäväni kokeili ihan mielenkiinnosta tekeytyä internetissä 13-vuotiaaksi itsekseen ja ilmoitti anonyymisti hakevansa ‘juttukaveria 13-vuotiaalle tytölle’. Kolmen päivän päästä hänelle oli viestitellyt yhteensä yli 120 oletettavasti täysi-ikäistä miestä, jotka lähettelivät seksuaalissävytteisiä viestejä, kuvia genitaaleistaan tai pyysivät puolestaan itse alastonkuvia. Kaikkein hurjimmat tapaukset ehdottelivat jopa puheluita tai livetapaamisia. Haluaisin todella pystyä tulevaisuudessa pelastamaan oman tyttäreni tältä villiltä länneltä.
Alta pääsee allekirjoittamaan Planin avoimen kirjeen verkkoväkivallan lopettamiseksi:
Jos olet itse kokenut seksuaalista häirintää verkossa ja haluat puhua siitä jonkun turvallisen aikuisen kanssa, suuntaa tänne:
(Haluan vielä lisätä: tyttö sinä muuten heität niin tikkaa, keihästä kuin mitä tahansa muutakin esinettä oikeasti ihan hyvin.)
Lisätiedot:
Sini Saarni
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
sini.saarni@gmail.com
