“Elämä ei ole aina vain yhtä juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista”. Kun opiskelin vielä lukiossa, sain joka vuosi tehtäväkseni olla mukana kahvittamassa itsenäisyyspäivän juhlaan kutsuttuja sotiemme veteraaneja. Tunnelma tällaisessa pönötysjuhlassa oli usein ehkä jokaiselle osapuolelle jäykähkö, mutta perinteenä sangen arvokas ja odotettu tapahtuma. Keskustelut veteraanien ja meidän opiskelijoiden välillä olivat usein antoisia ja sivusivat monia ajankohtaisia aiheita. Kuitenkin erityisesti abivuotena veteraanin toteamus eletystä elämästä ja ruusuilla tanssimisesta jäi mieleeni ja olen sitä ajatellut usein näin koronapandemian alettua.
Olin taannoin mukana valtioneuvoston kanslian järjestämässä Tulevaisuusdialogissa, mikä toteutettiin erätauko-menetelmällä. Tähän keskusteluun valmistautumiseen saimme evästykseksi kuunnella Antti Tuiskun versiota Lauri Tähkän kappaleesta “Minun Suomeni”. Tuiskun versio kappaleesta kertoo niin maamme valoisista puolista kuin niistä nurjemmista puolista. Erityisesti kappaleen nurjemmat puolet toivat mieleeni ajatuksen ruusuilla tanssimisesta.
Me kaikki tiedämme, mitä Suomi on luonnoltaan. Kauniita harjuja, tuhansia järviä ja lumisia nietoksia. Mutta viime vuosina lumen määrä on silmin nähden vähentynyt Etelä-Suomessa ja uutiskuvissa näemme luonnonmullistusten aiheuttamia tuhoja ympäri maapalloa. Kappale kuvaa myös kasvavia leipäjonoja ja epätoivoa, mitä varmaan jokainen suomalainen on tuntenut vallitsevan globaalin pandemian aikana.
Mutta mikä viisaus sitten asuu ruusuilla tanssimisessa, kun kohtaamme globaaleja ongelmia köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja nousevan eriarvoisuuden keskuudessa? Itse tulkitsen tätä hienoa toteamusta niin, että se ruusuilla tanssiminen on ennemmin ne elämän pienet ilot. Elämän juhla kohtaa koettelemuksia, mutta ruusu tuo turvallisuuden tunnetta ja palan lämpöä karuun arkeen. Jaettu aika ystävien ja perheen kanssa, hiljentyminen läheisten muistolle tai toivo paranevasta elämästä antavat meille suomalaisille toivoa pimeään marraskuuhun.
Erityisesti näin pandemian keskellä juhlittavana itsenäisyyspäivänä haluan toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Toivottavasti jokainen voisi löytää tästä ajasta myös itselleen ne pienet hetket ruusuilla tanssimiseen.
Sami Salminen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
saminsalama@gmail.com
