Kuntavaalien ennakkoäänestyksen alkuun on enää noin 1300 tuntia. Jännitys alkaa kipristellä mahassa ja vaalikuume nousee päivä päivältä. Poikkeuksellisista ajoista huolimatta yleinen tunnelma on näin sosialidemokraattisesta, hieman vaaleanpunaiseksi värittyneestä kuplastani tarkastellen innokas. En osaa silti huokaista helpotuksesta.
Ehdokkuuttaan pohtivien nuorten edessä on aina ollut monenlaisia kysymyksiä. Puolueeseen julkisesti sitoutuminen, oman tukitiimin kasaaminen, vaalirahoituksen etsiminen, nettisivujen tekeminen tai esimerkiksi vaaliteemojen pohtiminen ovat voineet tuntua suurilta haasteilta ylitettäviksi. Näiden tuttujen pohdintojen rinnalle on kuitenkin noussut uusia, ehkä aiempaakin harmaampia pilviä.
Kompromissit ovat olleet osa politiikkaa läpi historian. Toiminta on usein kiperää tasapainoilua erilaisten ajatusten, mielipiteiden ja ideologioiden välillä. Vuoropuhelua, ratkaisujen etsimistä ja lopun viimein toivottavasti yhteisten, parhaiden mahdollisten ratkaisujen löytämistä.
Keskusteluilmapiirin ääripäistyminen on asettanut tämän kokonaisuuden uuteen kontekstiin. Valtuustosaleissa ja puolueiden välillä käytävä kilpailu lipuu sosiaaliseen mediaan ja digitaaliset vaalikentät muistuttavat taistelutannerta. Suurinta näkyvyyttä ei välttämättä saa paras tai asiantuntevin avaus, sillä sanasodan voittajaksi voi julistautua tehokkain populisti tai vihamielisin kommentoija.
Huutelun, vihapuheen ja kohdennetun häirinnän tarkoituksena on ahdistaa nurkkaan. Vaientaa ja ajaa ulos poliittiselta kentältä heidät, joiden kanssa yhteistyötä ei voida syystä tai toisesta rakentaa. Ei olekaan ihme, että moni epäröi ehdolle asettumistaan siksi, että asiakeskustelun sijaan politiikka tuntuu synonyymiltä verkkovihalle. On kuitenkin väärin, mikäli ehdokkuuden esteeksi muodostuu lopulta yhteisen hyvän edistämisen ja turvattomuuden tunteen välinen ristiriita.
Olen miettinyt mitä sanoa kaikille heille, jotka puntaroivat ennen osaamisensa riittävyyttä, mutta empivät nykyään sitä, osaavatko kovettaa kuorensa kestämään lokaa. En voi luvata poistavani maailmasta kaikkea pahantahtoisuutta, mutta voin luvata, ettei yhdenkään nuoren ehdokkaan tarvitse pärjätä yksin.
Me Demarinuorissa olemme tukena sekä vaalien alla että niiden jälkeen.
Tarjoamme koulutusta, materiaalia ja vertaistukea. Ennen kaikkea myös yhteisön, jossa saa innostua, onnistua, epäonnistua ja kasvaa. Tästä kaikesta Demarinuorissa ja nuorten demariehdokkaiden porukassa onkin kysymys. Tovereista, joiden kanssa nauraa äänekkäästi, ideoida villisti ja linjata viisaasti sekä lopulta iloita yhteisesti, kun pitkään haaveillut tavoitteemme muuttuvat todeksi. Toivon, että juuri sinä, lähdet mukaan tähän joukkoon.
Pinja Perholehto
Demarinuorten puheenjohtaja
