Perjantaina 31.1 Suomessa vietettiin ensimmäistä kertaa ammattiosaamisen päivää, jonka tarkoituksena on nostaa esille ja keskusteluun ammattikoulutuksen merkityksellisyys ja tärkeys niin yksilöille, mutta kuten myös koko yhteiskunnalle. Kerrankin juhlapuheiden ja ylistyksen kohteena olivat ammattikouluissa opiskelevat ja niistä valmistuneet omien alojensa ammattilaiset, jotka työllään pitävät yhteiskuntamme rattaat pyörimässä laajasti erilaisissa ammateissa. Päivää kuitenkin varjosti kansanedustaja Henrik Vuornoksen (kok.) toteamus YLE:n haastattelussa, että ammattikoulutuksesta tulisi yhä leikata 50 miljoonaa euroa ja siirtää aloituspaikkoja lukioihin.
Lausunto ja sen alkuperä eivät sinänsä yllättäneet, mutta röyhkeys lausunnon ajankohtaa valittaessa kyllä. Ammatillinen koulutus ei ole muutenkaan nauttinut luottamusta tai kunnioitusta hallituksen tekemän politiikan mukaan, sillä tämän kauden koulutusleikkaukset ovat kohdistettu yksinomaan ammattikouluihin. Ammattikoulujen vastaus säästöihin on ollut selvä: säästettävää ei enää ole ja lähiopetus kärsii jo nyt kohtuuttomasti.
Kaikilla peruskoulunsa päättäneillä nuorilla ei ole valmiuksia tai halua jatkaa hyvin teoriapainotteista opiskelua lukiossa, vaan moni nuori kaipaa käytännönläheisempää oppimista, jonka myötä saa itselleen selkeän ammatin. Nämä nuoret rakentavat ja huoltavat myöhemmin ei ainoastaan korkeakoulutetuille, vaan koko yhteiskunnalle sen tarvitsemat rakennukset ja infran, hoitavat lapsia, sairaita ja vanhuksia, ajavat rekkaa, bussia, ratikkaa ja junaa, sekä palvelevat laajasti ihmisiä yksityisellä sektorilla varmistaen työpanoksellaan arjen sujuvuuden. Korkeakoulutetut kyllä keksivät työssään ratkaisuja, suunnittelevat ja hallitsevat kokonaisuuksia, mutta ammattikoululaiset ja työntekijät toteuttavat ja tekevät konkreettiseksi korkeakoulutettujen työn hedelmät.
Sen sijaan, että ainoaksi ratkaisuksi korkeakoulutetun väestön kasvattamiseen annetaan ammatillisesta koulutuksesta leikkaaminen, toivoisin ammattikoululaisille yhä enemmän tukea ja mahdollisuuksia siirtyä valmistumisen jälkeen jatko-opintojen pariin. Selkeitä väyliä ammattikoulujen ja korkeakoulujen välillä, mahdollisuuksia kokeilla ja tutustua ammattikorkeakouluopintoihin jo ammattikoulussa, sekä mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen toteuttamiseen mm. erityisammattitutkinnoilla, jotka vastaavat työelämän tarpeisiin.
Onneksi koulutus on hallituksen erityissuojelussa. Muuten leikkaukset ammatilliseen koulutukseen olisi voineet olla 120 miljoonan euron sijasta vaikka 170 miljoonaa euroa.
Kirjoittaja on kirvesmies
