Demareille tuli epäilemättä vaalivoitto Helsingissä. Aivan pormestariuteen kannatus ei tällä kertaa riittänyt, mutta paikkoja tuli silti huimat kahdeksan lisää. Viimeksi kannatus oli näin hyvää vuonna 2004, jolloin SDP sai myös 21 valtuustopaikkaa. Tänä vuonna kokoomus ja SDP saivat molemmat 21 paikkaa, mutta kokoomuksen 0,8% etumatkan ansiosta Daniel Sazonovista tulee Helsingin seuraava pormestari. Hänen työnsä ei kuitenkaan tule olemaan helppoa. Punavihreällä blokilla on yhteensä 52 valtuustopaikkaa eli reilusti yli enemmistöön tarvittavan 43 paikan rajan. Monessa äänestyksessä SDP:n valtuustoryhmä tulee ratkaisemaan lopputuloksen.
Tämän vuoksi on tärkeää saada sosialidemokraateille jonkinlainen yhtenäinen linja. Viimeaikoina demarit ovat jakautuneet monessa tärkeässä kysymyksessä, eikä tämä tee hyvää puolueen imagolle. Äänestäjän on vaikea tietää, mikä puolueen kanta on. Nyt kun olemme Helsingin kakkospuolue, on tärkeää huolehtia siitä, että kaupunkilaiset tietävät mitä Helsingissä edustamme.
Viime päivinä on puhuttu paljon niin sanotun aseveliakselin palaamisesta, toisin sanoen vahvemmasta yhteistyöstä demareiden ja kokoomuksen välillä. Siinä on hyviäkin puolia, mutta myös monia huonoja puolia, joista näkyvimmät ovat lukuisat asiakysymykset kuten autoilu ja satamatunneli, joissa liikumme enemmän kokoomuksen suuntaan. Näistä kuitenkin ehditään seuraavan neljän vuoden aikana tapella lukuisia kertoja SDP:n valtuustoryhmässä, joten en nyt paneudu niihin syvemmin.
On myös toinen laajempi teema, josta ei ole puhuttu tarpeeksi. On nimittäin mietittävä, pettääkö SDP äänestäjänsä liittoutumalla kokoomuksen kanssa. Näissä vaaleissa sosialidemokraatit kampanjoivat muutoksen puolesta ja se toimi. Vasemmistopuolueiden hyvä tulos näyttää, että helsinkiläiset ovat tyytymättömiä Helsingin kokoomushegemoniaan ja he haluavat muutosta. Meidän pitäisi pystyä tuomaan tätä muutosta. SDP ei ole suuryritysten asiaa ajava porvaripuolue, se on tavan tallaajaa edustava vasemmistopuolue. Tämä sosialidemokraattien kuuluu muistaa.
Edellä mainittu ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Demarit voivat myös pyrkiä tiiviimpään yhteistyöhön muiden vasemmistopuolueiden kanssa. Punavihreän enemmistön ansiosta meillä on historiallinen mahdollisuus tehdä Helsingistä todellinen vastavoima leikkauksille ja suomalaisen hyvinvointivaltion mallioppilas. Näin voisimme toteuttaa vaalien aikaan kovasti lupaamamme muutoksen. Tämä voi kuitenkin tapahtua vain, jos sosialidemokraatit tekevät entistä tiiviimpää yhteistyötä Vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa.
On vielä liian aikaista sanoa, mikä Helsingin suunta tulee olemaan. Nyt kuitenkin tiedetään jo, että demarit tulevat olemaan ratkaisevassa asemassa tulevalla vaalikaudella. Tietenkin yhteistyö kaikkien puolueiden kanssa on tärkeää, mutta emme saa ryhtyä kenenkään tukipuolueeksi. Helsingissä demarien pitää pyrkiä tekemään ensisijaisesti sosialidemokraattista politiikkaa. Toivon, että sosialidemokraatit tekevät oikeita päätöksiä, eivätkä unohda miksi tähän hommaan alun perin lähdettiin: että kaikki tehtäisiin reilummin.
Leo Liukkonen
Helsingin Demarinuoret
