Suomessa vannotaan universaalien lapsiperhe-etuuksien nimeen hyvinvointivaltion kultaisia vuosikymmeniä haikaillen. Samalla lapsiperheiden kuorma on kasvanut kohtuuttomaksi erityisesti naisilla, mikä on johtanut lapsiluvun romahtamiseen 2010-luvulta alkaen. Varhaisemman vaiheen perheellistymisen tukemiseksi on oleellista purkaa juuri pienlapsiajan kuormaa.
Olemme esittäneet lapsilisän porrastamista peilikuvana suhteessa nykyiseen malliin: ensimmäinen lapsi kun tuo mukanaan eniten kuluja, ja tutkitusti ensisynnyttäjien keski-ikää nostaa ylöspäin juuri esikoisen yrittämisen viivästyminen – usein taloudellisista syistä. Valtiontalouden tulevaisuuden näkymän ollessa synkkä kuin talvipäivänseisaus on myös aika avata keskustelu lapsilisien muuttamisesta tarveharkintaisiksi. Kun eriarvoisuus lisääntyy ja yhä useampi lapsiperhe sinnittelee seuraavaan palkkapäivään, täysin universaalia mallia ei voi enää pitää perusteltuna.
Toisekseen pienlapsiajan kuormaa voi purkaa pidentämällä ja joustavoittamalla perhevapaajärjestelmää sekä lisäämällä kannustimia hoivavastuun tasaiseen jakautumiseen. Perhevapaajärjestelmä ei voi – eikä sen tule – korvata sitä, mikä työmarkkinoilla on pielessä. Järjestelmän tulee kuitenkin samanaikaisesti pystyä ratkaisemaan päinvastainen ongelma, jossa opiskelevan, työttömän tai vähemmän tienaavan kannattaa jäädä perhevapaalle perheen sen hetkisen tulotason maksimoimiseksi. Se on luonnollisesti lyhyellä tähtäimellä fiksumpi ja houkuttelevampi valinta, vaikka johtaisikin lopulta valmistumisen lykkääntymiseen tai perheen sisäisten tulo- tai eläkekertymäerojen kasvuun.
Kun taas alkaa olla ajankohtaista miettiä siirtymää varhaiskasvatukseen, perhevapaapäiviä tulisi voida käyttää puolikkaina tai neljäsosapäivinä, jolloin erityisesti naisten töihinpaluu vauhdittuisi ja miehet voisivat käyttää vapaita matalammalla kynnyksellä. Jos perhevapaita toisaalta pidennetään, vanhemmille voitaisiin tarjota myös mahdollisuus siirtää osa loppupään vapaista esimerkiksi isovanhemman käytettäväksi. Tällöin hoivavastuu jakautuisi aiempaa tasaisemmin paitsi sukupuolten myös eri sukupolvien välillä.
Osallistumme keskusteluun perheellistymisestä ja hyvinvointivaltiota uudistavuista rakenteista pitäen silmällä SDP:n seuraavaa puoluekokousta. Jos jätämme perhepolitiikan aiheet keskustalaisten hoidettaviksi, kuulemme samoja vanhoja historiallisia kaikuja naisten kotiinjäämisestä. SDP:n tulee pitää esillä nuorten näköistä perhepolitiikkaa — ja siinä keskustelussa me toimimme suunnannäyttäjinä.
Teksti on julkaistu myös Demokraatissa 2025