Demokratia on muuttanut paljon muotoaan sen pitkän historian aikana ja se tuntuu muuttuvan yhä nopeammin nyt teknologisen kehityksen aikakaudella. Ennen keskusteluja käytiin kasvokkain toreilla kun taas nykyään hyvin suuri osa kommunikoinnistamme on siirtynyt digitaaliseen muotoon. Lisäksi välillä tuntuu kuin eläisimme demokratian irvikuvaa populismin ja ääriliikkeiden ollessa pinnalla sekä julkisen keskustelun laadun heikennyttyä. Vahvat, perusteelliset ja vedenpitävät argumentit eivät tunnu vetävän puoleensa yhtä hyvin kuin yksinkertaistetut ja väännellyt “totuudet”. Olemme monessa asiassa algoritmien orjia, mikä näkyy myös poliittisessa viestinnässä. Joudumme jatkuvasti tekemään mielipiteistämme “trendikkäämpiä”, jotta edes joku antaisi tykkäyksen tai jakaisi julkaisun eteenpäin.

Nämä teemat puhuttivat Euroopan sosiaalidemokraattien puolueen (PES) järjestämässä Progressives Speak Up Schoolissa Ateenassa. Tapahtuma sisälsi noin kaksi vuorokautta intensiivistä kuuntelua, keskustelua ja pohdintaa. Teemana oli vaaleihin valmistautuminen, mutta sivusimme myös demokratiaan ja aktivismiin liittyviä aiheita, kun satuimme kaiken lisäksi olemaan demokratian synnyinkaupungissa. Parin vuorokauden ajan olin usean muun nuoren eurooppalaisen kunta- ja aluepäättäjän ympäröimänä, mikä antoi hyvin hedelmällisen pohjan poliittisille pohdinnoille. Päällimmäisenä mieleen jäi Europarlamentin S&D-ryhmän jäsenen Thomas Bajadan esitys, jonka otsikkona oli “Fighting the bullshit.. or?”. Pääsimme pohtimaan, onko nykypäivänä mahdollista tehdä “myyvää” poliittista viestintää, joka olisi myös todenmukaisesti argumentoitua. Millaista sellainen viestintä olisi?

Ääriliikkeet ja populismi haastavat demokratiaa

Ääriliikkeet osaavat hyödyntää algoritmeja taitavasti, minkä vuoksi heidän viestinsä välittyy kansalle yhä helpommin. Tästä on seurannut ilmiö, jossa myös perinteisemmät puolueet pyrkivät tekemään viestinnästään helpommin tavoitettavaa ja mahdollisesti jopa “trendaavaa”, jotta algoritmit veisivät viestiä eteenpäin. Asioita halutaan jatkuvasti tiivistää yksinkertaisempaan muotoon, sillä someaikana esimerkiksi lyhytvideon ensimmäiset kolme sekuntia ovat katsojan päätöksen kannalta olennaisemmat kuin videon asiasisältö kokonaisuudessaan. Jotkut ajattelevat jopa, että jos et voi tiivistää asiaa minuuttiin, et tiedä siitä tarpeeksi. Tästä en voisi olla enempää eri mieltä. 

Elämme aikoja, joissa maailma, yhteiskunta ja niissä tapahtuvat ilmiöt monimutkaistuvat monimutkaistumistaan. Haasteet kytkeytyvät yhä vahvemmin toisiinsa, ja päädymme välillä jopa kehän kaltaisiin ajatusketjuihin ongelmien syitä etsiessämme. Tätä ei kuitenkaan aina onnistuta kommunikoimaan, vaan viestinnässä tukeudutaan yhä useammin yksinkertaistamiseen. Moniulotteista ilmiötä on kuitenkin mahdotonta kuvata tiivistetysti niin, että sen monimutkaisuus välittyy.

Algoritmien miellyttämiseksi tehtävä asioiden yksinkertaistaminen luo riskin sille, että jotain hyvin olennaista jää sanomatta. Tämä on todellinen vaara demokratialle. 

Demokratia toimii vain silloin kun kansalaiset ja poliittiset toimijat tietävät, mistä puhutaan. Virheellisten, valheellisten tai vajaiden tietojen ja argumenttien pohjalta käytävä keskustelu ei ole hedelmällistä, sillä tällöin menemme aiheen ohi. Kun otamme mallia populisteista ja lähdemme etsimään helppoja argumentteja oikeiden perusteluiden puolesta, pelaamme populistien pussiin. Tynkien ja keskeneräisten argumenttien levittämisen normalisointi on juuri sitä, mitä populistit haluavat tapahtuvan. 

Tarvitsemme oman uudenlaisen progressiivisen poliittisen kulttuurin

Ajattelen, että progressiivisena liikkeenä meidän tulisi olla edistyksellisiä myös poliittisen viestinnän saralla. Me tiedämme, kuinka monimutkaisia yhteiskuntamme ongelmat ja ratkaisut usein ovat. Miksi emme tekisi tätä selväksi myös kansalle? Poliittista viestintää on oltava mahdollista tehdä ilman myyviä ja trendikkäitä, mutta tyhjiä argumentteja ja sloganeita. Jokainen poliittinen toimija ja instituutio on omalta osaltaan vastuussa siitä, millainen poliittinen keskustelu on hyväksyttyä ja tulee normalisoiduksi. Progressiiviset liikkeet saavat nimensä siitä, että ne kulkevat rohkeasti omaa polkuaan ja näin edesauttavat kehitystä. Miten voimme olettaa näyttäytyvämme edistyksellisenä voimana, jos kuljemme muiden luomien raamien sisällä? 

Demokratia on meille tärkeä arvo, minkä vuoksi sen edistämisen tulisi näkyä yhä vahvemmin meidän progressiivisten toimijoiden valinnoissa. Haluammeko demokratian olevan puolivalmiiden argumenttien heittelemistä algoritmien armoille vai voisiko se nykypäivänä olla myös jotain muutakin? Demokratian ytimeen kuuluu keskusteleminen ja väitteleminen, mikä tarkoittaa sitä, että niiden laadulla on suuri vaikutus itse demokratian toteutumiseen yhteiskunnassa. Emme voi antaa populistisen keskustelu- ja toimintakulttuurin ohjailla omaa toimintaamme, vaan meidän on voitava uskaltaa rakentaa omanlaista, edistyksellistä poliittista kulttuuria, sillä vain silloin voimme turvata myös demokratian toteutumisen. 

 

Anni Lahtinen
Kirjoittaja on Demarinuorten varapuheenjohtaja