Julkisen keskustelun valossa tulevaisuutemme näyttää kovin synkältä. Talouseliitti maalailee synkkää kuvaa hyvinvointivaltiomme tulevaisuudesta. Työttömyys nousee, hyvinvointierot kasvavat ja itsekkyys lisääntyy. Uutiset kertovat päivittäin ikäviä asioita.
Julkisessa keskustelussa on silmiinpistävää poliittisten vaihtoehtojen puute. Kukaan ei tarjoa uskottavaa vaihtoehtoa leikkauspolitiikalle, kilpailukykypuheelle ja hyvinvointivaltion alasajolle, ja vasemmiston kannatus laahaa ennennäkemättömissä pohjamudissa. Jos uskottavaa poliittista vaihtoehtoa ei ole, mihin tyytymättömyys kanavoituu? Historialliset esimerkit eivät lupaa hyvää.
SDP:llä on ollut lyhdynkantajan rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt tämä rooli pitää ottaa takaisin. Seuraukset siitä, että seuraamme vain vierestä ja annamme muiden tehdä päätökset, ovat lohduttomia.
Tosiasia on, että poliittinen puolue saavuttaa kansalaisten luottamuksen, mikäli se esittää uskottavan ja tavoitteellisen näkemyksen tulevaisuudesta sekä tekee työtä konkreettisin askelmerkein sen saavuttamiseksi. Tämä koskee myös demareita. Sanojen ja tekojen on oltava yhtä.
SDP kokoontui tänä syksynä juhlimaan Forssan ohjelman 110-vuotispäivää. Samalla oli tarkoitus kääntää katseet tulevaisuuteen. Tulevaisuuden visio jäi kovin laihaksi, tai itse asiassa ihmettelen, tuliko visiota lainkaan. Jotkut vääräleuat voivat kysyä, onko muillakaan puolueilla näkemystä tulevaisuudesta. Väitän, että toisilla on ja toisilla taas ei, mutta se on varmaa, että erityisesti sosialidemokraateilta sitä vaaditaan. Nykytilassa tulevaisuuden vision puute johtaa siihen, että käymme jatkuva sisäistä keskustelua siitä, onko tekemämme politiikka sosialidemokraattista. Tämä on ajanhaaskuuta, turhaa muiden sättimistä, joka kertoo yksinomaan yhteisen suunnan puutteesta.
Mitä sitten pitää tehdä? On kuultava ihmisten tarpeita. On ymmärrettävä, että samalla kun epätietoisuus omasta työstä ja toimeentulosta kasvaa, haluavat ihmiset selkeän vision tulevaisuuden Suomesta. Ei pidä aliarvioida äänestäjiä, he kyllä näkevät kuka esittää realistisen vaihtoehdon ja kuka ei. Myöskään vaikeita päätöksiä ja ilkeitä tosiasioita ei pidä piilotella. Julkisten palveluiden edelleen kasvava tarve ja vähenevä työllisten määrä, yhdistettynä taloudellisiin realiteetteihimme ja globaaleihin ongelmiin asettaa meidät valtaisien haasteiden eteen. Näihin haasteisiin meidän on kyettävä vastaamaan uskottavalla tavalla.
Mikäli haluamme ihmisten näkevän SDP:n tulevaisuuspuolueena, on meillä oltava rohkeutta luoda suuria visioita ja asettaa pitkäjänteisiä tavoitteita päivän politiikan ratkaisujen ohella. On sanottava ääneen, minkälainen hyvinvointiyhteiskunta Suomesta halutaan 20 vuoden päästä. Onko kaikelle nykyiselle tarvetta vai onko aika ajanut joidenkin asioiden ohi? Mihin resursseja on kohdistettava, jotta laatu voidaan säilyttää? Mitä uutta tarvitaan ja kuka kantaa vastuun sen aikaansaamisesta? Näihin kysymyksiin SDP:ssä on synnyttävä vastauksia. Puolueen on tehtävä politiikkaa, jonka ihmiset kokevat oikeutetuksi ja jonka eteen ihmiset ovat valmiita tekemään töitä.
Pyydän asianosaisilta, että SDP ryhtyy katsomaan tulevaisuuteen ja ottaa johtajuuden hyvinvointiyhteiskunnan uudistustyössä.
Kirjoitus on julkaistu 2.10.2013 ilmestyneessä Demokraatti-lehdessä.
