Julkaistu Turun Sanomissa 17.1.2016
Onko Suomi tänä päivänä enää tärkeä päättäjille? Miksi epäoikeudenmukaisuutta kohdistuu kaikkein eniten heikoimmissa asemissa oleviin? Saadaanko talous nousuun rokottomalla heikompia?
Tapasin vanhemman rouvan ja keskustelimme pitkään. Hänen kasvonsa ja silmänsä olivat todella väsyneet. Hän oli entinen opiskelija, veronmaksaja, duunari, kaikin puolin osansa yhteiskunnalle antanut kansalainen.
Eniten minuun sattui, kun hän surullisena totesi minulle näin: ”Miksi minut on hylätty oman kotiini?”. Silloin tunsin seinien kaatuvan päälleni. Tänä päivänä hänet nähdään ongelmana. Häneltä riistetään se perusoikeus, joka hänelle kuuluu.
Miksi?
Puhun sellaisesta Suomesta, jossa päättäjät tekevät ”oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia päätöksiä”. He ovat raskaasti epäonnistuneet, mutta eivät kaikessa, on siellä muutama hyväkin poliittinen päätös.
Onko oikein, että koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja vanhuksilta leikataan? Miksi sairaaloissa ja vanhainkodeissa on huutava henkilöstöpula?
Kyseessä on kuitenkin Suomi, hyvinvointivaltio, joka ei todellakaan ole EU:ssa taloudellisesti heikoimpia valtioita. Luottolaitos Hypo:n mukaan tälläkin hetkellä talous kasvaa, vaikka kyse onkin vain erittäin pienestä noususta. EU:ssa Suomella on edelleen hyvä maine. Mikäli nämä nykyisen hallituksen suunnittelemat pakkolait yms. etenevät, ne eivät pidä Suomea kauaa pystyssä. Hallitus sanoo yhtä ja tekee toista. Siltä puuttuu myös johtajuus.
Hallituksella on myös mahdollisuus käyttää maamme viisaimpien ihmisten tietoja ja taitoja, mutta miksei se tee niin?
Ymmärrän toki, että elämme todella raskasta aikaa, mutta kansa luottaa siihen, että päätökset tehdään oikeudenmukaisesti. Suomen kansalla on ollut tapana luottaa hallituksen kykyihin, toivottavasti se voi luottaa niihin jatkossakin.
Turvapaikanhakijoiden ympärillä pyörii keskustelua ja vastakkainasettelua. Kansa on todellakin antanut panoksensa siihen. Nyt on teidän päättäjien vuoro tehdä suurimmat päätökset, joilla turvapaikanhakijat saadaan mahdollisimman saumattomasti integroitua yhteiskuntaan. Tämä on kuoppainen tie, mutta mahdollinen.
Siihen tarvitaan olemassa olevien tutkimustulosten hyödyntämistä, mutta vielä tärkeämpää on se, että kotoutuneet uussuomalaiset ovat mukana tässä työssä. Hehän ovat jo sen prosessin läpikäyneet ja heillä on erittäin vahvaa osaamista tässä.
Mediassa on tullut esille, että joitakin turvapaikanhakijoita epäillään naisten ahdistelusta. Tilanne johtuu siitä, että osalle tulijoista läntinen kulttuuri, tavat ja ilmapiiri ovat vieraita.
Tämä pieni ryhmä ei ymmärrä, että ahdistelu on ehdottomasti kiellettyä ja siitä seuraa rangaistus. Siksi meidän täytyykin opettaa heitä. Leimaamisen sijaan meidän tulee pitää huoli siitä, että he ymmärtävät lain, käytännön ja toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden.
Monien tulijoiden lähtömaassa tilanne on hyvin huono. Niissä ei tunneta oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, puhumattakaan ihmisoikeuksista.
Riskiryhmässä olevia täytyy valistaa etukäteen ja syylliseksi tuomittuja rangaista.
Meidän tulee voida käydä avointa keskustelua turvapaikanhakijoiden kanssa siitä, että Suomessa on tasa-arvo ja se pitää sisällään paljon. Yhtenä tärkeimmistä asioista on jokaisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Emme myöskään saa unohtaa sitä tosiasiaa, että osa kantaväestöstäkin syyllistyy naisten ahdisteluun. Tämä on todellinen ongelma ja se koskettaa meitä kaikkia.
Puhumme asiasta, joka ei saa missään tapauksessa tai minkään nimessä tapahtua, oli tekijä sitten turvanpaikanhakija, maahanmuuttaja tai kantasuomalainen. Meidän on luotava rauha maahan, jossa kaikilla on mahdollisuus olla ilman pelkoa ja vainoa. Tämän täytyy olla tavoitteemme.
Katupartiotoiminnalla lisäämme vain levottomuutta, pelkoa ja vastakkainasettelua yhteiskunnassamme.
Ei liene yllätys, että maahanmuuttajien piirissä on jo kuultu puheita oman katupartiotoiminnan aloittamiseksi. Tällä he takaisivat heidän oman ja läheistensä turvallisuuden. Tilanne etenee luonnollisesti tähän suuntaan, jos mikään katupartiotoiminta hyväksytään.
Katupartiotoiminnan synnyttämä pyörre imee kaikki osapuolet koston kierteeseen. Tarvitseeko meidän alentua tällaiseen? Eikö olisi vain parempi antaa viranomaisten hoitaa työnsä ja antaa heille työrauha?
Berhan Ahmadi
Turku
