Vaalien lähestyessä kaikkien puolueiden viestintä keskittyy tiettyjen teemojen ympärille. Yksi näistä teemoista on työ. Mitä tämä työ tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että nyt jokaisen suomalaisen on tehtävä oma osansa talouden saamiseksi kasvu-uralle, vai tarkoitetaanko sillä sitä, että työttömiä on liikaa ja heille pitää saada töitä? Jos oikeistopuolueiden asialistoja tarkastelee, huomaa välittömästi, että EK:n herrakerhoissa on vahvasti painotettu kuvaa uhrautuvista yrittäjistä ja seuraavan hallituksen on aika pelastaa tämä riutuva yrittäjistö – keinolla millä hyvänsä.
EK:n vaalitentissä esiteltiin viisi väittämää: Helpotusta määräaikaisten sopimusten tekemiseen, koeajan pidentäminen, luopuminen työntekijän takaisinottovelvollisuudesta irtisanomistilanteissa tai sitä koskevan ajan lyhentäminen (nykyisin 9 kk), paikallisen sopimisen lisääminen työlainsäädännössä ja muutos 500 päivän ansiosidonnaiseen. Näihin piti joko vastata kyllä tai ei. Tämä sai varmasti kannatusta EK:n jäsenten ja kokoomuksen riveissä, mutta minussä tämä aiheutti samalla säälin ja surun tunteita. Olen ylpeä siitä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne “hermostui silmin nähden” – ainakin MTV:n uutisoinnin mukaan.
En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla yrittäjiä tai heidän etujärjestöään vastaan kaikisssa asioissa, mutta kun ei edes anneta mahdollisuutta keskusteluun. Suomessa on toimiva sopimusyhteiskunta ja sitä tulee vaalia.
Paljon on puhuttu siitä, että hallituksen oikeistopuolueet olisivat joutuneet tekemään liian vasemmistolaista politiikkaa kuluvan kauden aikana ja sen takia nyt esitettävät asiat ovat hyvinkin radikaalisti oikealta. Varsinkin kokoomuslaiset tuntuvat vain olevan jo niin kaukana todellisesta arjesta, että he eivät edes ymmärrä enää mitään Pekka Palkansaajan ja Satu Sairaanhoitajan työelämästä. Viimeaikainen ulostulo Alexander Stubbilta vahvistaa tätä näkemystä, kuten SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen asiasta huomauttikin:
“Paanasen mukaan Stubbin tämänpäiväinen lausunto perustuu enemmän ideologiseen toiveuneen kuin tietämykseen esimerkiksi paikallisen sopimisen nykytilanteesta.”
Jatkuvalla syötöllä suomalaisille uskotellaan, että työmarkkinamme ovat jäykät ja epäonnistuneet. Tähän tarjotaan lääkkeeksi vain ja ainoastaan työntekijän tilannetta huonontavia muutoksia. Jos vaikka työsopimuslakia muutettaisiin niin, että koeaika pitenisi neljästä kuukaudesta puoleen vuoteen, mitäköhän tämä tarkoittaisi nuorelle työnhakijalle, joka vahingossa vaikka saisikin työpaikan ja työsopimuksen? Koska olen oppinut monelta uhrautuvalta yrittäjältä, kuten Saija Hakoselta, lähtökohtaisesti kaikki työntekijät ovat laiskoja ja kelvottomia työhön, täytyy myös tätä haluttua kahden kuukauden korotusta koeaikaan tarkastella samalla tavalla: ääripäiden avulla. Muutoksen jälkeen yrittäjät tulisivat varmasti tarjoamaan vakituisia työsopimuksia, mutta todelliset työjaksot olisivat nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja eläkeikää lähestyvien kohdalla kuuden kuukauden pituisia.
Kuuden kuukauden koeaika loisi työmarkkinoillemme halvan ja helposti erotettavan puskurityövoimavaran yrittäjille. Monille työntekijöille tämä tarkoittaisi jatkuvaa pätkätyöputkea.
Eikö yleistäminen kuulostakin tyhmältä? Kyllähän on oltava myös rehellisiä yrittäjiä – näin ainakin itse uskon. Yhtälailla on myös rehellisiä työntekijöitä, jotka eivät kaipaa pätkittyä työelämää, vaan mahdollisuutta suunnitella omaa tulevaisuuttaan ja tässä on keskiössä nimenomaan se paljon puhuttu työ. Tämä pitäisi myös saada yrittäjien, niin pienten, keskisuurten kuin suurtenkin, ymmärrykseen. Työntekijältä on jo riistetty tarpeeksi ja tuloerot ovat karanneet huikeiksi. On aika ottaa ihminen ja välittäminen mukaan myös oikeistopoliittiseen päätöksentekoon. Tähän voisi auttaa se, että poliitikot kokeilisivat itse pätkätöitä ja nollasopimuksia.
Vielä muistutuksena Suomen työmarkkinoille: Palkka-ale ei synnytä työpaikkoja, Suomessa on maltillinen palkkataso ja pätkätyöt luovat vain pätkäunelmia.
Antti Mäki
liittohallituksen varajäsen
Jokainen meistä ansaitsee mahdollisuuden suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Käy sinäkin allekirjoittamassa toive paremmasta tulevaisuudesta työelämässä!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1065
Kansalaisaloitteen tavoitteena on kieltää nollatuntisopimukset ja saada työsopimuslakiin kahdeksantoista tunnin minimiviikkotuntimäärä.
