Kehittyneet maat ovat jäämässä entisten kehitysmaiden jalkoihin, koska kohtuulliset voitot eivät kelvanneet osakkeenomistajille ja yritykset kasvoivat niin suuriksi, että päätöksiä pystyttiin tekemään kasvottomasti. Oli pakko kasvattaa voittoa vuosi vuodelta, yhä suuremmaksi, kunnes rajat kasvulle tulivat vastaan. Piti keksiä keinoja saada enemmän tuottoa panostuksille. Henkilöstökustannuksista säästääkseen yritysten tuotantoa siirrettiin kehitysmaihin, aluksi Kiinaan, mutta nyt sieltäkin ollaan lähdössä kasvavien palkkakustannuksien perässä seuraaviin kehitysmaihin. Ammattiliittoaktiivisuus kun nousee koulutuksen myötä, eivätkä koulumattomat työntekijät ole yhtä tuottavia, sivistys siis kasvaa niissä maissa, missä koulutukseen panostetaan.
Eriarvoistuva kehitys on jatkunut liian pitkään, meidän kaikkien on nyt yhdessä muiden maiden työntekijöiden yhdistettävä voimamme ja näyttää, että itse työn tekoa pitää arvostaa enemmän. Miten voi olla niin, että 1% maailman ihmisistä hallitsee loppuja 99%. Meidän kaikkien pitää vaatia enemmän hyvinvointia meille ja myös kehitysmaiden työntekijöille. Siihen meille Suomessa on annettu mahdollisuus, kiitos ammattiliittojen ja työväenpuolueiden. On meistä itsestämme kiinni arvostammeko myös työntekijöitä, nyt on aika nähdä oman elinpiirin ulkopuolelle.
Autioituuko Tampere joskus veronmaksajista?
Yhdysvaltojen Detroitin uutisoitiin(AL 4.3.) matkaavan kohti konkurssia lähikuukausina, koska velat on ennätyssuuret ja asukkaat muuttavat muualle. Onko meille Tampereella käymässä näin? Meidän työssä käyvien pitäisi herätä katsomaan todellisuutta, eikä sulkea silmiä näiden uutisten edessä. Miksi maksamme kehitysmaissa tehdyistä tuotteista lähes yhtä paljon kuin eettisesti valmistetuista tuotteista? Toki materiaalit pitää myös valmistaa kestävästi, mutta itse näen myös tärkeänä sen, että tuotteita tekevät työntekijät eläisivät työllä, eivätkä hakisi tukea perustarpeidensa tyydyttämiseen valtioilta tai järjestöiltä. Miksi emme vaali ostoksissamme enemmän paikallisuutta tai pyydä tarkkaa selvitystä tuotteen valmistuksesta kolmansissa maissa? Silloin yritykset eivät lähtisi näin herkästi kehitysmaihin hakemaan säästöjä kaikesta mahdollisesta.
Sveitsissä ollaan herätty liian suureen eriarvoisuuteen palkkojen maksussa.(YLE 3.3.) Siellä 68% kansalaisista äänesti maailman tiukimmat säädökset yrityksen johdon palkkioihin ja bonuksiin. Vuonna 2011 Euroopan kärkipaikkaa pitäneet sveitsiläisjohtajat heräsivät varmasti todellisuuteen ja elleivät heränneet odottavat heitä sakot tai peräti vankeustuomio. Ellei tämä riitä, on ehdotettu palkkioiden katoksi 12 kertaa yrityksessä matalinta palkkaa ansaitsevan työntekijän palkka. Samanlaiset lait voidaan saada Suomeenkin, kyse on vain tahdosta.
Esitän pyynnön teille rehellisille yrittäjille ja suuryrityksien hallituksissa istuville, että näkisitte myös pelkkien voittojen sijaan myös työntekijät yrityksissänne. Tavallinen duunari kun ei tarvi suuria bonuksia elämiseen, vaan työtä ja kohtuullisesti palkkaa siitä perheensä elättämiseen, koska sehän tässä elämässä on tärkeintä.
Ari Wigelius (sd)
varastotyöntekijä, Tampere
