Itävalta mainitaan usein kun Suomessa keskustellaan nuorten työllisyydestä. Itävaltaa pidetään eräänlaisena mallioppilaana nuorten työllistämisessä ja sopeuttamisessa työelämään. Keskusteluissa täytyy toki muistaa, että Itävalta on yksi Euroopan vauraimmista valtioista. Bruttokansantuotteita verratessa se on hieman Suomea edellä. Maata auttaa luonnollisesti Euroopan talousjätti Saksan läheisyys, joka onkin Itävallan tärkein kauppakumppani.
Itävalta otti vuonna 2008 käyttöön koulutustakuun, joka takaa jokaiselle 19-vuotiaalle ammattikoulutuspaikan oppivelvollisuuden päätyttyä. Itävallan nuorisotyöttömyys on ollut suurin piirtein puolet Suomen vastaavasta viimeisen 20 vuoden aikana, joten vaikka Suomea pidetään nuorten työllistämisessä yhtenä Euroopan kärkimaana, on tässä vielä paljon tehtävää tulevilla hallituksilla.
Suomessakin Itävallan tehokas oppisopimusjärjestelmä on havaittu, ja työministeri Lauri Ihalainen vieraili Wienissä huhtikuun puolivälissä tutustumassa maan järjestelmään. Oppisopimusjärjestelmä, ennen kaikkea perinteinen mestari-kisälli – suhde, on tärkeä saada mahdollisimman nopeasti toimimaan. Käsityö- ja rakennusaloilla varsinkin oppiminen ei tapahdu luokkahuoneissa, vaan tekemällä itse työpaikoilla. Nuoret työtekijät tarvitsevat lisää vastuuta.
Suomessa kohuttu nuorisotakuu otettiin käyttöön 1.1.2013. Se tarjoaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.
Ihalaisen mukaan Suomella on paljon opittavaa oppisopimusjärjestelmistä ja nuorten työllistämisestä. Tilanne ei kuitenkaan ole Suomessa aivan näin yksinkertainen. Suuret ikäluokat väistyvät paraikaa työelämästä ja vaikka mediassakin paljon kuulutetaan tulevaa työvoimapulaa, sitä ei nuoret työnhakijat juurikaan huomaa. Useissa työpaikoissa myönnetään suoraan, että eläkkeelle siirtyvien tilalle ei palkata ketään, tai pikemminkin yksi uusi työntekijä kun kolme vanhaa siirtyy eläkkeelle.
Nuorisotakuu on hieno asia ja se on selvästi askel kohti parempaa. Tilanteen tekee kuitenkin absurdiksi se, että useassa työpaikassa nuorelta, ehkä vastavalmistuneelta, vaaditaan jo hakemuksessa esimerkiksi 1-5 vuoden työkokemusta alalta. Monellako 22–25-vuotiaalla työnhakijalla on näin monta vuotta oman alan työkokemusta? Työnantajilla on selvästi mahdollisuus vaatia pitkää työkokemusta ja korkeaa koulutusta lähes alalla kuin alalla. Tämä itsessään jo paljastaa että ainakaan työvoimapulasta ei Suomessa kärsitä.
Arttu Ylinen
Kirjoittaja on Lounais-Suomen Demarinuorten hallituksen jäsen
