Aamukamman viimeisen piikin katkettua varusmiespalveluksen suorittanut kohtaa reservin lämmittävän auringon. Joka vuosi tämän legendaariseksi muodostuneen valoilmiön kokee noin 21 000 nuorta asevelvollista, joista naisia on vuodesta riippuen 700-900. Varusmiespalvelus mielletään asevelvollisuuden näkyvämmäksi osaksi, mutta velvollisuus jatkuu myös reservissä.
Puolustuksemme perusta on rakennettu asevelvollisuuden velvoittamiin asepalveluksen suorittaneisiin henkilöihin Reserviin kuuluu noin 870 000 suomalaista, joista Puolustusvoimien sodan ajan vahvuuteen 280 000 sotilasta. Reservin sodan ajan joukkojen suorituskykyä ja maanpuolustustaitoja ylläpidetään kertausharjoituksilla. Riippuen sodan ajan sijoituksesta ja sen hetkisestä tarpeesta, Puolustusvoimat kutsuu tarvittavan määrän reserviläisiä kertaamaan vuosittain. Toinen vaihtoehto reserviläisille taitojen ylläpitämiseen löytyy vapaaehtoisen maanpuolustuksen parista. Kursseja järjestävät vapaaehtoisina toimivat aktiivireserviläiset.
Venäjän aloitettua laajamittainen hyökkäyssodan Ukrainassa 24. helmikuuta monen suomalaisen mielessä kävi sama kysymys, voisiko sota iskeä myös tänne? Tämän seurauksena kiinnostus vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestämille kursseille kasvoi räjähdysmäisesti. Myös Puolustusvoimat ilmoitti myöhemmin keväällä lisäävänsä kertausharjoituksiin kutsuttavien reserviläisten määrää.
Muuttuneessa turvallisuustilanteessa myös puolustussektorin pitää kyetä nopeasti kehittämään toimintaansa vastaamaan ajan vaatimuksiin ja reagoimaan kasvaneeseen kysyntään. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä ei kuitenkaan pysty valjastamaan käyttöönsä koko yhteiskunnan potentiaalia, sillä velvollisuus palveluksen suorittamiseen on vain miehillä. Samankaltaista potentiaalin hukkaamista voidaan nähdä reservin puolella monessakin tilanteessa.
Kun varusmiespalveluksen loputtua reserviin astuu uusimpien oppien ja taitojen varustamat reserviläiset, tulee heidät osata sitouttaa mukaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutuksiin. Tämä vaatii yhteistyön lisäämistä Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutuskeskuksen (MPK) välillä, sekä muiden turvallisuustoimijoiden kanssa. Koulutuksista ei saa unohtaa myöskään asepalvelusta suorittamattomia naisia tai siviilipalveluksen suorittaneita. Koulutusten tulee tarjota kokonaisturvallisuutta kehittäviä ja yhteistoimintaa parantavia oppeja myös heille, jotka eivät asepalvelusta ole käyneet. Mahdollisuutta siviilipalveluksen suorittaneiden siirtämisestä reserviin täydennyskoulutuksen kautta tulee myös tarkastella lähemmin.
Vaikka reservin aurinko paistaakin teille palveluksenne kunnialla loppuun asti suorittaneille kirkkaana, on velvollisuutenne kuitenkin vasta alussa. Suomen turvallisuus ja puolustuskyky vaativat meiltä kaikilta reserviläisiltä toimia myös asepalveluksen jälkeen. Huolimatta Nato-jäsenyydestä, me olemme kotimaamme puolustuksen kantava pilari. Pidetään huolta sen kestävyydestä jatkossakin.
Ida-Susanna Pöllänen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
