Politiikassa menestys on poikkeuksetta korkeintaan hetkellistä. Harvan poliitikon tai puolueen suosio kantaa muutamia vaaleja pidempään.
Tuskin kukaan osasi odottaa vuoden 2011 syksyllä keskustan tulevaa kannatuskehitystä. Edellisenä keväänä hävityt eduskuntavaalit olivat pudottaneet puolueen huipulta. Vain 13 prosentin äänisaalis oli keskustan historian huonoin.
Monet politiikan toimittajat julistivat vaalituloksen vanavedessä keskustan kuolemaa ja hidasta kuihtumista suurten puolueiden kärkikastista. Kuka pitkälle kaupungistuneessa palveluyhteiskunnassa edes tarvitsisi maaseudun edunvalvontapuoluetta?
Lähes tuntemattoman Juha Sipilän noustessa keskustan puheenjohtajaksi pian vaalien jälkeen moni kilpailevan puolueen edustaja myhäili. Esiintymistaidoiltaan keskinkertaista ja poliittiselta kokemukseltaan vähintäänkin olematonta Sipilää ei tuntunut ottavan tosissaan juuri kukaan puolueen ulkopuolella. Tämän todistivat myös gallupit, joissa keskustan kannatus valui vielä puoluekokousen jälkeen vaalitulostakin alhaisemmaksi.
Viimeistään nyt vaalikauden loppupuolella keskustan hengästyttävää suosiota seuraillessa on helppo julistaa ennustukset kepun kuolemasta ennenaikaisiksi. 26 prosentin kannatuksella puolue on ylivoimainen ykkönen ja lähes varma vaalivoittaja kevään eduskuntavaaleissa.
Ennustusta ei kuitenkaan kannata ottaa liian tosissaan. Juha Sipilä ei ole vielä Suomen pääministeri, eikä hänestä välttämättä sellaista edes tule.
Keskustan kannatus on kupla, joka perustuu ainoastaan puolueen oppositioasemaan. Todellinen äänestäjiä puhutteleva vaihtoehto puuttuu tai sitä ei uskalleta esitellä julkisuudessa. Puheenjohtajansa suulla puolue heiluu sanomassaan oikeistolaisen porvaripuolueen ja puolisosialidemokraattisen keskustapuolueen rajamailla. Sipilän vahvin valttikortti tuntuu olevan, ettei hän ole Stubb, Soini tai Rinne.
Aidosti rohkea poliitikko uskaltaisi näin roimalla kannatuksella vastata isänmaan kutsuun ja esittää vaihtoehtoja sen suunnan oikaisemiseksi. Sen sijaan Sipilä pyörittelee puista kakkaraansa ja rupattelee äänestäjille mukavia. Kun kannatusta gallupeissa riittää, ei linjallakaan ole niin väliä. Äänestäjien riski tulla petkutetuksi on keskustan kohdalla ensi kevään eduskuntavaaleissa äärimmäisen suuri.
Sipilän keskusta ei jaa edes pienyrittäjille suklaata. Äänestäjien olisi syytä kysyä itseltään, onko vaihtoehtoaan piilottelevaan puolueeseen syytä luottaa. Eniten aihetta tähän pohdintaan on kaupunkilaisilla, joille keskustalla ei ole tarjottavana muuta kuin heikennyksiä maaseudun kustannuksella.
Samalla punamultaa ennenaikaisesti haistelevien demareiden on syytä palauttaa mieliinsä vanha sanonta. Kepu pettää aina. Harva historian esimerkki osoittaa toisin.
Eemeli Peltonen
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
Uudenmaan Demarinuorten puheenjohtaja
