Uuden hallituksen politiikka on saanut odotetun tyrmäyksen opposition vasemmistolta. SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ovat olleet johdonmukaisesti tyrmistyneitä siitä, miten pääministeri Juha Sipilä haluaa laittaa Suomen kuntoon. Säästötoimia kohdistetaan kovalla kädellä koulutukseen, työntekijöiden hyvinvointiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Mitään uutta hallituksen reseptissä Suomelle ei ole, jos sitä tarkastellaan perinteisten oikeistopuolueiden, keskustan ja kokoomuksen, näkökulmasta. Puolueet pääsevät nyt yhdessä toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joita ovat jo vuosia kannattaneet. Ei pitäisi olla yllätys, että oikeistolaiset puolueet tekevät oikeistolaista politiikka.
Sen sijaan perussuomalaisten rooli hallituksessa herättää ansaittua hämmennystä. Ennen oppositiosta kovaa ääntä hyvinvointipalveluiden ja oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta pitänyt puolue on nyt valmis heikentämään hyvinvointipalveluita ja hylkäämään tavoitteet reilummasta verotuksesta.
Suomen johtavaksi työväenpuolueeksi halajava puolue kuvittelee, että se voi vain julistautua työntekijöiden puolustajaksi katteettomilla lupauksillaan. Timo Soinin on syytä muistaa, ettei työväenpuolueeksi nousta vuorotteluvapaita heikentämällä, työntekijöiden hyvinvoinnista leikkaamalla tai hyvinvointipalvelut riskeeraamalla.
Työväenpuolueeksi perussuomalaisilla on asiaa vasta sitten, kun puolue pystyy teoillaan näyttämään olevansa pieni- ja keskituloisten palkansaajien asialla. Siinä sivussa puolueella on tekemistä työväenliikkeen kansainvälisen arvopohjan, suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden, opettelussa.
Näitä konkreettisia näyttöjä odotellessa puolueen pyristely työväenpuolueeksi on täysin savolainen projekti: aloittamista vaille valmis. Työväenpuolueeksi ei julistauduta, vain teot ratkaisevat.
