Olen 26-vuotias raumalainen valtiotieteiden kandidaatti, jolla on verraten pitkä kokemus toimisesta sosialidemokraattisessa liikkeessä. Vuosien varrella tutuiksi ovat tulleet niin itse puolue kuin myös opiskelijajärjestö SONK ja Demarinaiset.
Ensimmäinen kosketukseni sosialidemokraattiseen perheeseen oli kuitenkin nuorisojärjestö, johon liityin melkein kymmenen vuotta sitten. Demarinuorista on muodostunut minulle varsin rakas järjestö, jonka parissa on koettu voittoja ja tappioita, iloja ja suruja. Olen Demarinuorissa ehtinyt toimia paikallisyhdistyksen johtokunnassa, kahden eri piirijärjestön hallituksessa ja viimeisimpänä Lippu-lehden päätoimittajana. Titteleitä tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että olen häärännyt ruohonjuuritasolla, kiertänyt tapahtumissa, tutustunut ihmisiin, nähnyt toimijakierron ja saanut kouriintuntuvasti kokea, missä ovat järjestömme vahvuudet ja heikkoudet.
Miellän itseni ensisijaisesti järjestötoimijaksi, ja suurin mielenkiintoni kohdistuukin siihen, miten Demarinuoria olisi syytä järjestönä kehittää. Poliittinen vaikuttaminen on Demarinuorten olemassaolon tarkoitus, mutta vaikuttamistyön mahdollistaa vahva järjestö, jolla on lihaksia nostaa esiin tärkeänä pitämiään poliittisia kysymyksiä ja lahjakkaita nuoria ihmisiä.
Viime vuosina Demarinuoret on mielestäni mennyt monessa asiassa valtavasti eteenpäin. Liiton tiedottaminen on parantunut, valtakunnalliseen tapahtumatoimintaan on panostettu ja liitto on osoittanut, että perusteellinen valmistelu ja pitkäjänteinen lobbaaminen voivat tehdä meistä kokoamme suuremman toimijan, jonka ulostuloja kuunnellaan.
Vuodesta toiseen järjestömme ongelmana kuitenkin on ja pysyy piirien ja alueiden toiminta, joka on usein valitettavan epäjärjestelmällistä ja tavoitteetonta. Piirimme ovat täynnä hienoja ja fiksuja aktiiveja, jotka liian usein turhautuvat ja heittävät niin sanotusti hanskat naulaan, kun asiat eivät etene ja kaikki tarmo menee siihen, että edes perustoiminta saadaan pyörimään. Toimijakierto on nopeaa ja etenee helposti sykäyksin, jolloin kaikki keskeiset toimijat saattavat poistua samaan aikaan. Kun tämä yhdistyy huonoon tiedonsiirtoon, joudumme toistuvasti todistamaan tilanteita, joissa jonkin piirin tai alueen toiminta korisee käytännössä kuolemankielissä.
Ongelmamme ovat varmasti tuttuja myös monille muille järjestöille. Tämä ei minusta kuitenkaan tarkoita, että emme voisi ehkäistä niitä ja ainakin yrittää saattaa alueellista toimintaamme kestävämmälle pohjalle.
Tulevassa liittokokouksessa toivottavasti hyväksytään järjestöstrategia, joka antaa pohjan järjestölliselle kehittämiselle. Haluaisin olla mukana operationalisoimassa strategiaa ja miettimässä, miten jalkautamme sen alueille. Selkeitä kehityskohteita mielestäni ovat ainakin sisäinen viestintä ja toimivien käytänteiden siirtäminen piiristä toiseen. Vaikka piirimme ovatkin keskenään hyvin erilaisia, voitaisiin minusta saavuttaa paljon jo sillä, että jokaisen piirin ei tarvitsisi keksiä pyörää aina uudestaan.
Lisäksi pidän toivottavana, että tulevalla liittokokouskaudella liittohallituksen ja piirihallitusten välinen vuorovaikutus tiivistyy entisestään. Vuorovaikutuksen tulee olla kaksisuuntaista niin, että yhtäältä liittohallitus auttaa piiriä määrittelemään toiminnalle lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden toteuttamiseen piirihallitus toiminnassaan tähtää. Toisaalta liittohallitus tukee piirejä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja avaa omaa toimintaansa piireille niin, että piirit kokevat pystyvänsä vaikuttamaan myös liittokokousten välisenä aikana.
Historiallisesti työnväenliike on ollut kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa toimimalla on ollut mahdollista identifioitua yhteiskuntaluokkaan ja sitä kautta rakentaa omaa identiteettiä. Tänään harva kuitenkaan enää määrittelee itseään pelkän luokka-aseman kautta, joten työväenliikkeessä toimiminenkaan ei enää ole massoille itseisarvo. Meidän tuleekin entistä enemmän miettiä, miten motivoimme ja palkitsemme toimijoita, jotka näkevät vaivaa järjestömme eteen – mikä siis on se syy, joka saa ihmisen osallistumaan Demarinuorten toimintaan. Osaa jäsenistöstämme motivoi politiikassa eteneminen, mutta meidän ei pidä typistyä pelkäksi poliittiseksi ponnahduslaudaksi. Ei ole syytä väheksyä Demarinuorten roolia kasvattajana, henkilökohtaisen kehittymisen paikkana ja yhteiskunnallisen osallisuuden mahdollistajana.
Uskon tietäväni hyvin, mitä liittohallituksen jäseneltä Demarinuorissa vaaditaan, mitkä ovat yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuudet ja vaikuttamisen paikat. Mikäli tulisin valituksi liittohallitukseen, olisin valmis sitoutumaan tehtävään kahdeksi vuodeksi, antamaan hallitustyöskentelylle aikaa ja energiaa sekä viestimään säännöllisesti piirijärjestölleni liittojohdon kuulumisista.
Essi Virtanen
essi.sk.virtanen@gmail.com
Twitter & Instagram: eskvir
