Joitakin päiviä sitten saimme lukea sosiaalisesta mediasta, kuinka kymmenvuotiaan tytön äiti oli lähestynyt koulun rehtoria tiedustelemalla onko kouluun tulossa ”jonkinmoisia suvaitsevaisuuskampanjoita tai keskustelua pakolaisista” samalla ilmoittaen, ettei lapsi saa osallistua kyseisille tunneille. Äiti myös halusi kieltää osallistumisen esimerkiksi SPR:n “propagandatunneille”, sillä ilmeisesti perheessä ei hyväksytä kyseisen järjestön tai esimerkiksi UNICEFin toimintaa. Vain viikkoja aikaisemmin saimme lukea, miten Lahdessa heiteltiin kiviä SPR:n vapaaehtoisia päin.
Pohtimatta sen enempää sitä, minkälainen olisi suomalainen peruskoulutus jos jokainen vanhempi päättäisi itse, mitä lapselle opetetaan eikä yhteisiä sopimuksia olisi, keskitytään hetkeksi toisen esiin nostetun järjestön rooliin.
Punainen risti sai alkunsa, kun sveitsiläinen Henry Dunant oli 1859 Solferinon taistelun aikaan matkalla nykyisessä Pohjois-Italiassa ja kokosi lähiseutujen asukkaista vapaaehtoisia auttamaan taistelussa haavoittuneita ja antautuneita sotilaita huolimatta siitä, kenen puolella he olivat taistelleet. Järjestön seitsemän periaatetta ovatkin inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus ja ykseys ja se toimii esimerkiksi luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien keskellä haavoittuneita auttaen. Tämän lisäksi, Punainen risti tarjoaa ensiapukoulutusta, hoitaa verenluovutusta, tarjoaa ruoka-apua ja työskentelee tartuntatautien leviämistä vastaan.
Kun Punaisen ristin vapaaehtoiset auttavat, he eivät kysele kansalaisuutta, poliittista kantaa tai varallisuutta, vaan kaikkia autetaan huolimatta siitä, oletko suvakki vai et, hyväksytkö kyseisen järjestön olemassaoloa vai et tai oletko heitellyt järjestön vapaaehtoisia kivillä viikkoja aiemmin vai et.
Suomessa on toki sananvapaus, mutta ennen kuin näitä kannanottoja tehdään ja julistetaan ylpeinä sosiaalisessa mediassa, toivoisi muistavan, että voi olla juurikin Punaisen ristin ensiapukoulutuksen käynyt henkilö tai järjestössä työskentelevä ammattilainen, joka pelastaa sinun lapsesi, puolisosi, vanhempasi, ystäväsi tai muun läheisen hengen jonain päivänä joko kadulla Suomessa tai esimerkiksi keskellä tsunamin aiheuttamaa katastrofia lomakohteessa.
Sara Etola
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
