Viime aikoina on puhuttu paljon Euroopan unionin tulevaisuudesta. Useissa maissa populistiset puolueet ovat puhuneet voimakkaasti unionia vastaan, ja erityisesti Iso-Britannian kansanäänestys eropäätöksestä nosti pinnalle kysymyksen siitä, mihin eurooppalainen integraatio on menossa, ja tulisiko sitä ylipäätään jatkaa.
Selvää on, ettei EU ole täydellinen ja että parannettavan varaa löytyy. Tärkeimpiä ongelmia, joihin myös mainitut populistit ovat kiinnittäneet huomiota, ovat muun muassa demokratiavaje sekä unionin monimutkainen byrokratia ja sen mukanaan tuoma läpinäkymättömyys. Monet ovatkin pohtineet sitä, onko unioni etääntynyt kansalaisistaan liikaa ja onko jäsenmaiden omaa päätösvaltaa valunut liikaa unionille. Kun unionista etsitään huonoja puolia, unohdetaan valitettavan usein kuitenkin sen mukanaan tuomat hyödyt.
Ensimmäinen Euroopan unionin edeltäjistä, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, perustettiin 1950-luvun alussa ainaisten kilpailijoiden, Ranskan ja Saksan välisen yhteistyön mahdollistamiseksi. Tämän yhteistyön toivottiin edistävän myös rauhantilan säilymistä Euroopassa – olihan toisen maailmansodan päättymisestä kulunut vain muutama vuosi, ja länsi- ja itäblokkien välisen kylmän sodan vuoksi maailmanpoliittinen tilanne vaikutti jälleen kiristyvän. Huomattavaa onkin, että EHTY:n perustamisesta alkaneen Euroopan integraation myötä siihen osallistuneet maat eivät ole sotineet keskenään, eli rauhanedistämistavoite on toteutunut.
Rauhantila ei myöskään ole ainut EU:n positiivisista puolista. Esimerkiksi unionin myötä saavutettuja taloudellisia etuja on vaikea kenenkään kieltää, vaikka 2010-luvun eurokriisi muistetaankin. Unionissa saavat liikkua vapaasti niin tavarat, palvelut, pääoma kuin ihmisetkin, ja kauppa sisämarkkinoilla on vauhdittanut talouskasvua jäsenmaissa huomattavasti. Globalisaation myötä pienen yksittäisen kansantalouden pärjääminen maailmanmarkkinoilla on vaikeampaa kuin koskaan, minkä vuoksi eurooppalainen talousyhteistyö on yhä tärkeämpää. Lisäksi on syytä muistaa se, että koskaan markka-aikana ei Suomen valuutta ollut yhtä vakaalla pohjalla kuin se on talous- ja rahaliittoon liittymisen jälkeen ollut.
Kun siis kritisoidaan esimerkiksi sitä, että jäsenmaat joutuvat luovuttamaan osan suvereniteetistaan EU:lle, on syytä pitää mielessä, miksi eurooppalainen integraatio on ilmiönä alun perin syntynyt. Unionin taustalla vallitsevat ajatukset rauhasta ja kaikenlaisesta hyvinvoinnista jokaisessa jäsenmaassa. Miksi kukaan haluaisi vastustaa tällaisia päämääriä? EU-kriittisten populistien tulisikin pitää mielessään, miksi kansainvälistä yhteistyötä ylipäätään harjoitetaan ja miksi sen ylläpitäminen on nykyisessä ilmapiiriltään alati kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa elintärkeää.
Toisen maailmansodan kauhuista on yli 70 vuotta aikaa, ja vaikka se ei ole ihmiskunnan historiassa kovinkaan kauan, ihmisen muisti on kovin lyhyt. Tällä hetkellä päätöksiä tekevät jo sukupolvet, jotka eivät ole itse eläneet sodan keskellä, jolloin onkin helpompaa unohtaa se, kuinka hauras kansainvälinen rauhantila lopulta on, ja miksi sen puolesta tulisi taistella.
– Anniina Tella –
Kirjoittaja on Kaakkois-Suomen Demarinuorten ja Kaakkois-Suomen Sosialidemokraattien järjestämän Nuorten yhteiskuntakoulun osallistuja. Mielipidekirjoitus on koulutukseen liittyvä välitehtävä huhtikuussa 2017.
