Kolumni julkaistu 4. toukokuuta Demarinuorten liittohallituksen blogissa
Pääministeri Sipilän porvarihallitus on valinnut ohjelmassaan kehitysyhteistyön yhdeksi keskeisistä leikkauskohteista. Mistään juustohöylästä ei kehitysyhteistyön määrärahojen leikkauksessa ole kyse, päinvastoin. Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista aiotaan leikata rivakasti yli 40 prosenttia.
Kehitysyhteistyön määrärahaleikkauksilla hallitus pitää huolen siitä, että Suomi jää entisestään jälkeen muista Pohjoismaista kehitysyhteistyössä. Näin Sipilä toistaa Esko Ahon hallituksen virheet 1990-luvulta, jolloin kehitysavun vuosikymmeniä jatkunut myönteinen kehitys maassamme pysäytettiin.
Huolestuttavinta porvarihallituksen kehityspolitiikassa on, että säästöt kohdistetaan erityisesti kansalaisjärjestöjen toimintaan. Juuri kansalaisjärjestöt pitävät omalla toiminnallaan yllä paitsi myönteistä kehitystä kehittyvissä maissa, myös auttavat rakentamaan myönteistä Suomi-kuvaa maailmalla. Tälle työlle ei voi asettaa hintalappua.
Samalla, kun kehitysyhteistyötä leikataan rajusti, aikoo hallitus supistaa myös puolustusvoimien kansainvälistä kriisinhallintaa. Sotilaallisiin rauhanturvaoperaatioihin osallistuvien rauhanturvaajien määrä uhataan kutistaa viidestäsadasta alle sataan vuoteen 2017 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä Suomen rauhanturvaamisen täydellistä alasajoa. Näin puolustusvoimat pakotetaan lähes luopumaan kolmannesta lakisääteisestä tehtävästään.
Suomalaisen kehitysavun ja puolustusvoimien kriisinhallinnan leikkauksilla Sipilän hallitus viittaa kintaalla globaalille vastuulle, jota Suomi on ollut vuosikymmeniä kantamassa muiden sivistysvaltioiden rinnalla. Leikkauksien yhteisvaikutus on, että yhä useampi lapsi jää ilman ruokaa, puhdasta vettä, koulutusta sekä turvallista elinympäristöä kehittyvissä maissa.
Kun Suomi käyttää hallituskauden loppupuolella enää 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta kehitysapuun ja lähettää kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin vain kourallisen toimijoitaan, on peruuttamaton vahinko tehty. Vie vuosikausia, että Suomen asema globaalina toimijana ja vastuunkantajana saadaan takaisin leikkauksia edeltäneelle tasolle.
Vastuullisinta olisi, jos pääministeri itse ymmärtäisi vetäytyä ja perua leikkaukset Suomen globaalin vastuun kustannuksella. Sen puolesta puhuu myös kansan tahto, sillä esimerkiksi aktiivista kehitysyhteistyötä tukee tutkimusten valossa liki 80 prosenttia suomalaisista.
Eemeli Peltonen
kirjoittaja on Uudenmaan Demarinuorten puheenjohtaja
