Hetken opiskeluhuumassa nollatuntisopimus saattaa vaikuttaa upealta ja elämää joustavoittavalta asialta. Asia ei kuitenkaan ole niin. On ymmärrettävä suurempi kuva, jossa nollasoppareilla jää kymmenille tuhansille suomalaisille pyöreät nollat käteen. Opiskeluajan aikainen joustavuus tarkoittaakin aikuisiän epävarmuutta.
Samaan aikaan kun uutiset ikuisen ketjuttamisen oikeutuksesta leviävät valtakunnan mediassa, lausuu oma viiteryhmäni mitä sattuu. Marraskuun lopulla lukiolaisten liiton uusi keulakuva julisti Hesarissa (26.11.), että nollatuntisopimusten poistamisella kaivetaan kuoppaa opiskelijoille. Hän on väärässä.
Ei ole mitään stressaavampaa, kuin elää elämää, jota ei voi itse suunnitella. Sellainen tilanne tulee, kun työtunnit ja tulevan kuun palkan määrä ovat mysteeri.
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen totesi mainiosti Pohjalaisen uutisessa (24.11.), että myös yhteiskunnan näkökulmasta nollatuntisopimus on kyseenalainen järjestely, jossa nollatyösopimuksella työskentelevä henkilö joutuu käymään sossun luukulla toimeentulonsa kattamiseksi. Vastuulliseen yrittäjyyteen ei pitäisi kuulua tilanne, jossa yritykset käyttävät nollatuntisopimuksia keinona sysätä vastuuta sosiaaliturvan puolelle.
Opiskelijaliikkeen tietty laita sen sijaan tahtoo kaivaa kunnon kuopan itselleen, josta onkin myöhemmin hankalampaa kammeta itsensä ylös. Opiskelijatoverit: pää pois pensaasta. Pumpuliunestanne herättyänne huomaatte, että teitä on huijattu. Kivat nollasopparit ovatkin tehty riistämään, ei palvelemaan meitä.
Hanna Huumonen
Puheenjohtaja, SONK
