Huomenna vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Vielä tänäkään päivänä sukupuolten välinen tasa-arvo ei täysin toteudu Suomessa, vaikka moniin muihin maihin verrattuna tilanteemme onkin hyvä. Myös tänään julkaistun nuorisobarometrin tulokset ovat osin surullista luettavaa. Nuorilta haaveammattia kysyttäessä vastauksissa oli nähtävissä selkeä jako vastaajan sukupuolen mukaan. Terveys- ja hyvinvointialan haaveammatikseen kokeneista 82% oli naisia. Vastaavasti tietojenkäsittely ja tietoliikennealan haaveekseen valinneista vain 7% oli naisia. Voimakas alojen sukupuolittuneisuus on nähtävillä siis tämän hetken työelämän lisäksi myös tulevaisuudessa.
Perinteiset käsitykset miesten ja naisten aloista sekä stereotypiat siitä mihin mikäkin sukupuoli on kykenevä, rajoittavat nuoren ajatusmaailmaa omien tulevaisuudensuunnitelmiensa suhteen. Tutkimuksista selkeästi erottuva jako nais- ja miesvaltaisille aloille ei ole todellakaan selitettävissä pelkästään kutsumuksena. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jossa tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavoilla, sekä luodaan lasten ja nuorten ajatusmaailmoihin rajoitteita sen suhteen mille aloille he olisivat sopivampia.
Ilmiö näkyy myös sukupuolten välillä näkyvissä eroissa epäonnistumisen pelon suhteen. Yhteiskuntamme kasvattaa useammin tytöistä perfektionistisempia, jotka epäonnistumisen pelon uhalla eivät uskalla haastaa itseään ja niin ollen kehittyä. Tämä näkyy esimerkiksi matematiikassa. Suomalaiset tytöt ovat peruskoulussa poikia parempia matematiikassa, mutta lukioon tultaessa pitkän matematiikan valitsee huomattavasti useampi poika kuin tyttö. Sama näkyy myös työelämässä. Naiset eivät usein uskalla hakea työpaikkaa jos he eivät täytä kaikkia työilmoituksessa kerrottuja kriteereitä. Miehet taas hakevat usein oman koulutustasonsa ylittäviä työtehtäviä.
Työelämän segregaatio on ongelma, joka koskettaa erityisesti naisia. Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat selvästi pienempiä, ja usein ne ovat valtion ja kuntien tehtäviä. Työolosuhteet useilla kasvatus- ja hoitoaloilla ovat heikentyneet tasaisesti entisestään viime vuosina tehtyjen leikkausten ja resurssivähennysten myötä. Työelämän eriytymisen lieventäminen, kuten sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen yleisestikin, on sellainen asia joka ratkaistuna parantaisi ihan jokaisen tilannetta, myös miesten.
Naistenpäivänä en toivo saavani kukkia ja suklaata, vaan muutosta yhteiskuntaamme.
Sara Holappa
Kirjoittaja on Demarinuorten liittohallituksen jäsen
