Tasan 72 vuotta sitten, 10. joulukuuta 1948, YK:n kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Julistus ei itsessään toimi valtioille velvoittavana, mutta jo pitkään se on toiminut ihmiskunnan niin poliittisena kuin moraalisena ohjenuorana. Mutta tunnistammeko ja tunnustammeko tarpeeksi niitä kohtia, joissa edelleen epäonnistumme?
Olisi helppo todeta, että me Suomessa olemme edistyksellisiä ihmisoikeusasioissa – olemmehan maailman onnellisin maa ja muutenkin hyvinvoivia. Se olisi kuitenkin aiheetonta prameilua, sillä tehtävää ihmisoikeuksien eteen vielä on.
Suomi on saanut kritiikkiä etenkin vähemmistöryhmien sekä syrjäytymisvaarassa olevien heikohkosta asemasta, ja YK onkin kehottanut Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Nostan esimerkkinä esille vammaiset. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on todennut vammaisten yhdenvertaisen aseman olevan yhteiskunnassamme pitkälti vielä esteellinen. Yhteiskuntaamme ei ole suunniteltu vammaisille eikä muillekaan ryhmille, jotka eivät edusta valtavirtaa tai vallitsevaa normia. Onkin syytä pohtia, mistä tämä johtuu.
Suuri vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta on viranomaisilla, mutta myös demokraattisesti valituilla päättäjillä. Edelleenkään vähemmistöryhmät, kuten vammaiset, eivät tule riittävästi kuulluksi heitä koskevassa päätöksenteossa. Vähemmistöt eivät myöskään ole merkittävästi edustettuina päättävissä elimissä. Ei valtuustoissa, ei eduskunnassa, saati sitten Euroopan parlamentissa. Ja kuka muu muka heitä voisi paremmin edustaa, kuin he itse?
Väitän, että tie syrjäytymisen vastaisiin toimiin ja ihmisoikeuksien toteutumiseen käy asennemuutoksen, päätöksentekoon osallistamisen sekä päätäntävallan kautta, ja siksi tietoinen vähemmän edustettujen ihmisryhmien rohkaiseminen olisikin oiva tie onneen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Meidän täytyy saada jokaisen — äänekkään ja hiljaisen — ääni kuuluviin, jotta oikeudet tasapuolisesti toteutuisivat.
Näillä sanoin, toivotan ajatuksien täyteistä ihmisoikeuksien päivää!
Lisätiedot:
Emilia Kangaskolkka
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
kangaskolkka.emilia@gmail.com
