Suomen julkista sisäpoliittista keskustelua hallitsevat tällä hetkellä talous, sekä nuorten hälyttävää tahtia yleistyvät väkivaltarikokset. Eivätkä syyttä: Suomen talouden näkymät heikentyivät merkittävästi koronapandemian ja myöhemmin Ukrainan sodan seurauksena. Huoli julkisesta taloudesta nousi esiin erityisesti viime kevään eduskuntavaaleissa, kun etenkin kokoomus käytti sitä kampanjansa tärkeimpänä teemana. Suomen nykyinen hallitus on pyrkinyt elvyttämään julkista taloutta muun muassa laajoilla, sosiaalista eriarvoisuuskehitystä edistävillä sosiaaliturvaleikkauksilla. Näkemättä sitä, että näihin osa alueisiin kohdistuvat leikkaukset tulevat puremaan kovalla paineella yhteiskuntarauhaan ja itse kansantalouteen, jota leikkauksilla halutaan parantaa.
Uusi hallitusohjelma lupaa veronkevennyksiä keski- ja suurituloisille ja leikkaa sosiaaliturvasta. Lisäksi sen ajamat epäreilut työmarkkinauudistukset lakko-oikeuden rajoittamisesta aina ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuteen rapauttavat Suomen perinteistä yhteisymmärrykseen pohjautuvaa sopimuskulttuuria ay-liikkeiden ja työnantajajärjestöjen välillä. Nämä toimet lisäävät kansalaisten tuloeroja, mutta onko se todella sitä, mitä hallitus haluaa?
Jengiytymisen nopea kasvu on vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle. Hallituspuolueiden edustajien suulla on todettu maahanmuuton olevan pääsyyllinen tähän ilmiöön. Näin ajattelemalla se kuitenkin epäonnistuu näkemään todelliset syy seuraussuhteet. Sosiaaliturvan leikkausten myötä ihmisten perustarpeet kuten ruoka ja koti ovat vaarassa ja tulevaisuuden näkymät synkkenevät. Epävarmuus omasta ja perheen tulevaisuudesta voivat pahimmillaan ajaa epätoivoisiin toimiin, joista esimerkkinä on rikollisuuteen ajautuminen. Näin ollen sosiaaliturvan leikkaukset ja kasvavat tuloerot vaarantavat yhteiskuntarauhan ja siivittävät kansallista turvattomuutta.
Suomen kuvalehden uusimman julkaisun (5.1.2024) juttu “Farstan futarit” (Suvi Tuomisto) kertoo Ruotsin sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien nuorten olevan jatkuvassa vaarassa ajautua rikollisuuteen. Kirjoituksen mukaan Ruotsin tuloerojen kasvu on ollut muihin OECD-maihin verrattuna nopeampaa viime vuosikymmeninä. Jutun mukaan Ruotsissa oli viime vuonna ennätyksellisen paljon ampumiskuolemia.
Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on tilanteen ratkaisemiseksi esittänyt poliisien määrän lisäämistä, sekä aseita etsiviä satunnaistarkastuksia Suomen sosioekonomisesti huonommille alueille. Näin myös Ruotsin pääministeripuolue maltillinen kokoomus on tehnyt. Ratkaisuja etsittäessä painopisteen pitäisi kuitenkin olla ennaltaehkäisyssä rankaisemisen sijaan. Koulun ja sosiaalitoimen edellytyksiä puuttua asiaan pitäisi sen sijaan parantaa. Vankeusrangaistus ei ratkaise ongelmaa, vaan siirtää sitä myöhemmäksi. Rikollisuuden pitkäjänteinen ehkäisy olisi myös taloudellisesti kannattavinta Suomen sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Pelkäämme Ruotsin kohtaloa, mutta silti teemme samanlaista politiikkaa kuin se. Poliittisen päätöksenteon lyhytnäköisyydellä on katalat seuraukset.
Enni Ervasti
Pohjois-Suomen Demarinuorten hallituksen jäsen
