Olen tyttäreni syntymän myötä pohtinut paljon maailmaa ja sitä, miten erilaisiin yhteiskuntiin olemme syntyneet. Monet asiat, joista omassa lapsuudessani aikuiset puhuivat lähinnä kuiskaillen tulevat olemaan täysin normaaleja asioita lapselleni. Esimerkkinä erilaiset perheet. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten esimerkiksi yksinhuoltajuus oli verrattain harvinaista ja sitä monesti häpeiltiin. Homous saatettiin hyväksyä, mutta harvoin ajateltiin, että homoseksuaaleilla voisi olla lapsia. Koulussani oli maahanmuuttajia ja heillä oli oma ryhmänsä, jossa opiskeltiin mm. suomen kieltä ennen isommalle luokalle siirtymistä. En muista, että luokallamme ollutta irakilaispoikaa lukuun ottamatta olisimme koskaan jutelleet tai leikkineet muiden kanssa. Oli todella harvinaista, että joku ei olisi osallistunut uskonnontunneille vaan olisi käynyt elämänkatsomustunneilla. Muistan luokaltani kaksi.
Ennen ei ollut paremmin ja nämä tuntuvat tietyllä tavalla pieniltä ja itsestään selviltä asioilta, sillä taistelihan edelliset sukupolvet esimerkiksi naisille äänioikeuden sekä kaikille oikeuden koulutukseen.
Oma sukupolveni taistelee, jotta jokaisella olisi oikeus rakastaa ja perustaa perhe kenen kanssa haluaa riippumatta sukupuolesta. Tai vaikka yksinkin. Taistelemme teollistumiskehityksen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan, jotta jälkeläisillämmekin olisi vielä satojen vuosien päästä elinkelpoinen planeetta. Taistelemme, jotta ketään ei arvotettaisi etnisen taustan perusteella, vaan nähtäisiin että olemme kaikki loppupeleissä ihmisiä. Yksi suurimmista taisteluistamme on vasta alkanut ja sen suuruus alkaa hiljalleen hahmottua. Taistelemme, jotta teolliseen murrokseen verrattavissa olevan digitaalisen murroksen seurauksena meillä olisi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen työelämä. Jotta jokaisella olisi oikeus ja mahdollisuus työhön ja elinkeinoon.
Välillä keskustelut etenkin sosiaalisessa mediassa masentavat. On puuduttavaa joutua selittämään kerta toisensa jälkeen, ettei homous ole sairaus tai valintakysymys. Ettei ihmisten sivistys, älykkyys tai työkyky ole sidoksissa etniseen taustaan muuta kuin korkeintaan heikon koulutuksen takia. Että ilmastonmuutos on totta ja että ihminen on sen kiihtymisen aiheuttanut. Lohduttaudun ajatuksella, että meidän tehtävämme on näistä asioista nyt vääntää, jotta tyttäreni saa aikanaan rakastaa ketä haluaa riippumatta sukupuolesta tai kansallisuudesta. Jotta hän voi aidosti ja vapaasti valita ammattinsa ja hänellä on mahdollisuus huolehtia elannostaan siitä huolimatta, että sattuu olemaan synnyttävä sukupuoli. Näin kun ajattelen, niin kestän jopa turhauttavat someväännöt mielelläni ja olen valmis asioista jauhamaan vielä monta tuntia lisää.
Mutta haluaisinpa tietää, mitkä tulevat olemaan ne lapseni sukupolven taistelut. Osaatko sinä ennustaa?
Sara Etola
Demarinuorten liittohallituksen jäsen
