Soon hartioista kiinni jos suksi ei luista! Tämä Juha Miedon lattea sutkaus pitää paikkansa. Asiat eivät etene jos kuljetaan leuka rinnassa, kohti uusia pettymyksiä. Tarvitaan uusi tapa hiihtää, tarvitaan tahtoa saada asiat onnistumaan. Sitä tarvitaan, jotta nuorisotakuussa annetut lupaukset toteutetaan jokaisessa Suomen kunnassa.
Tilastojen valossa jo kolmen kuukauden työttömyysjakso jättää pysyvän jäljen nuoren ihmisen elämään. Tekemättömyyden kierre yhdistettynä normaalin vuorokausirytmin katoamiseen on myrkkyä kelle tahansa, puhumattakaan omaa paikkaansa hakevalle nuorelle. Kierre on katkaistava heti alkuunsa. Jokaiselle nuorelle on tarjottava työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tämä lupaus ei saa milloinkaan vanhentua.
Nuorisotakuun toteuttamiseen on tarjolla laaja määrä erilaisia välineitä. Työpajatoiminnasta saadut hyvät kokemukset on nostettava yhä näkyvämmin esiin ja nuoria täytyy aktiivisesti ohjata suorittamaan vähintään toisen asteen tutkinto. Vasta viime vuosina jalansijaa saanut etsivä nuorisotyö on osoittautunut välttämättömäksi keinoksi nuorisotakuun työkalukalupakissa. Sanssi-kortti-työllistämistukijärjestelmää on kehitettävä niin, että sillä voidaan tukea lyhyempiäkin nuorten työllistämisjaksoja. Lyhyetkin työsuhteet ja kokemukset auttavat nuorta työllistymään paremmin jatkossa ja pysymään työkykyisenä.
Yhtälailla tärkeänä on mainittava oppisopimuskoulutus, jonka tarjoama käytännön oppiminen voi poikia elinikäisen ammatin. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että suomalaiset yrittäjäjärjestöt, ELY-keskus, kuntapäättäjät, kolmas sektori ja nuorisotyön keskeiset henkilöt puhaltavat yhteen hiileen ja mahdollistavat hyvien käytänteiden levittämisen. Osaksi nuorisotakuuta tarvitaan myös nuorten palvelutakuun toteuttaminen.
Tarvitaanko nuorten työllistämiseen todella näin laajaa työkalupakkia? Vastaus on kyllä, kyllä tarvitaan. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan meillä on yli 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Peräti 25 000 nuorta on kaikkien tilastojen ulkopuolella. Luvut kertovat karua kieltä, mutta niiden tuijottelun sijasta on käännettävä katse kohti ratkaisua.
On tartuttava ongelman lähteelle ja panostettava ennaltaehkäiseviin palveluihin. Nuorten kohdalla tämä tarkoittaa hyvin konkreettisia asioita. Koulujen ryhmäkokojen on tuettava oppimista ja yleistä viihtymistä. Kouluterveydenhuollon tulee vastata tarpeisiin ja henkilökunnalle täytyy antaa resurssit varhaiseen puuttumiseen. Sekä nuorten itsensä että koko yhteiskunnan kannalta syrjäytymisen kierre on järkevintä pysäyttää jo terkkarin vastaanotolla. Kun ongelmat pääsevät pidemmälle, on hoitoon päästävä heti. Mielenterveysongelmien kanssa painiva nuori ei voi odottaa. Jokainen menetetty nuori on liikaa.
On selvää, että nuorisotakuu tarvitsee jatkokehittämistä – ja se on tapahduttava nuorten näkökulmasta. Tehdään nuorisotakuusta se hyvän kierre, jolla suomalainen itsetunto ja kansallinen kilpailukyky saadaan nousuun. Lunastetaan nuorille annetut lupaukset ja tarjotaan heille sitä, mitä on vuosikaudet vaadittu – töitä perkele!
