Olen aina tiennyt, että kuulun vähemmistöön. Olen nimittäin yksi niistä 33 prosentista 18–30-vuotiaista nuorista, jotka kävivät äänestämässä viime kunnallisvaaleissa. Kuitenkin vuoden 2013 Nuorisobarometrin mukaan jopa 62 % nuorista kokee vaaleissa äänestämisen vaikuttavan erittäin paljon tai melko paljon. Tuntuvaa dilemmaa perustellaan sillä, että nuorilla on tapana kaunistella asioita ja kyselyyn vastaavat muutenkin todennäköisemmin ne, jotka vaaleissa käyvät jo äänestämässä.
Nuorisobarometrin mukaan 56 % äänestämättä jättäneistä ilmoitti sen perustuneen omaan päätökseen. 37 % ilmoitti esteestä, mikä viittaa ilmeisesti siihen, että vastaajat eivät olleet ehtineet käydä äänestämässä. Loput 7 % eivät ottaneet kantaa. Miksi 56 % päätti jättää äänestämättä omasta tahdostaan? Tästä päästään tuttuun mantraan eli siihen että politiikasta pitää tehdä arkipäiväisempää. Pitäisikö puhua omenoista ja meloneista? Tai kertoa kansalle, että mikäli minusta tulee poliitikko, niin minua saa tulla potkaisemaan polvitaipeeseen?
Vaikuttaminen on minulle yksi politiikanteon keino. Jokainen meistä vaikuttaa 365 päivää vuodessa, seitsemän päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. ”Mihin kauppaan menen?”, ”Millä menen?” ja ”Mitä tuotteita ostan?” ovat yksinkertaisia esimerkkejä arkipäiväisestä vaikuttamisesta. Politiikka, siis yhteisten asioiden hoitaminen, ei ole rakettitiedettä.
Muistan, kun yläasteella yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin politiikkaa. Se meni suunnilleen näin: ”On olemassa erilaisia puolueita. Maanantaina on kansanedustajilla vapaa. Eduskunnan tehtävänä on päättää budjetista, säätää lakeja ja valvoa hallituksen toimintaa. Kunnassa on kunnanvaltuusto, joka on kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävä elin. Tarkastuslautakunta on lain mukaan ainoa pakollinen lautakunta. Noniin, siirrytäänhän sitten presidentin turvamiesten määrään.” Toivottavasti nykyään asiaa käsitellään hieman laajemmin.
Oma lääkkeeni nuorten alhaiseen äänestysaktiivisuuteen on se, että politiikka tulee päästää taas takaisin kouluihin. Eri puolueilla on oltava mahdollisuus esittäytyä tasapuolisesti ja kertoa nuorille äänestämisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeydestä. Ei se demokratia pyöri sillä tavalla, että kohta kukaan meistä ei käy äänestämässä.
Jussi Kukkola
Kirjoittaja on Demarinuorten liittohallituksen jäsen
Twitter: @JussiKukkola
