Sisarjärjestömme SONK:in nykyinen varapuheenjohtaja Maria Rytkönen otti taannoin osuvasti vpj-kampanjassaan kantaa uusliberalismin haastamiseen uussosialidemokratian muodossa. Haluan nyt tätä keskustelua omalta osaltani jatkaa. Tarkoitukseni ei ole kertoa olevani sen enemmän oikeassa kuin väärässä, ainoastaan herättää keskustelua liikkeestämme ja arvojemme terävöittämisestä. En myöskään ota kantaa uussosialidemokratiaan uutena vasemmistosuuntauksena, vaan ehkä enemmänkin Rytkösen malliin sosialidemokratian päivittämisenä huomiseen ja pitkälle tulevaisuuteen.
Sosialidemokratian poliittiset vastustajat leimaavat koko aatteemme auringonlaskun liikkeeksi. Monelta suunnalta kuulee, että olemme geriatripuolue ja täytyy myöntää, että kyllähän siinä jonkinnäköinen totuuden siemen piilee. Sosialidemokratia, yhtälailla kuin muutkin vasemmalla olevat aatesuunnat, elävät nyt ainakin Euroopan mittakaavassa omaa lamakauttaan samalla kun konservatiiviset voimat ovat nostaneet päätään. Maailman individualistisuus näkyy yhteisöllisten aatteiden vähäisenä kannatuksena. Yksikön ensimmäisessä persoonassa ajatteleminen on nykyään todella muodikasta.
Forssan ohjelma oli voimassa melkein 50 vuotta. Mielestäni sosialidemokraatit, siinä missä muukin vasemmisto, tarvitsee pitkälle kantavan ja kattavan ohjelmapaperin, joka on yhtä utopistisen kuuloinen kuin vuonna 1903 Forssan ohjelma oli. Kuvitelkaapa muun muassa 21-vuotiaille äänioikeus, maksuton oikeusapu, kahdeksan tunnin työpäivä, lapsityövoiman kieltäminen tai maksuton opetus. Hulluahan se oli yli 100 vuotta sitten!
Pitää siis katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Minkälaisen Suomen haluamme vuonna 2065? Teemoina voisivat olla esimerkiksi hiilineutraali Suomi ja ilmastonmuutoksen asteittainen pysäyttäminen, liikenneonnettomuuksien välttäminen, hyvinvoinnin aiheuttamien sairauksien (liikalihavuus & masennus) ehkäiseminen tai kansainvälisen solidaarisuuden hengessä kehittyvien maiden kehittäminen kohti hyvinvointivaltioita. Sosialidemokratian viisasten kivi on sinä ja minä yhdessä. Me kaikki saisimme aikaan hyvän ”Forssa kakkosen”.
Useiden jäsentemme mielestä niin sanotusti kaikki sosialidemokratian S-bonukset ovat nyt jo käytetty. Heikko vaalimenestys ja sen seurauksena tullut oppositioasema on pistänyt monet painamaan sitä punaista paniikkinappulaa. Oppositio on SDP:lle kuitenkin hyvä paikka kasvaa ja oppia. Näistä muistutuksina historian lisäksi vielä Paavali Kukkosen sekä liittohallituskollegani Eemeli Peltosen oivalliset kolumnit Demokraatissa. Voi, kun saisimme kaikki viisaat päämme lyötyä kerralla yhteen.
Tehdään sosialidemokratiasta ja ”me”-hengestä jälleen ”seksiwau” – siis muodikasta. Minusta sanomamme kärkiä, työtä ja oikeudenmukaisuutta, pitäisi hieman hioa matkalla kohti sitä uutta sosialidemokratiaa. ”Työ ja oikeudenmukaisuus” on laimeahko, vaikkakin silti suhteellisen ok. Mitä uutta voisimme sanomaamme saada? Ketä haluamme puhutella? Tässäkin olisi hyvän brainstormauksen paikka.
Työ on arvona – Kukkosen mainitsemasta fetissivaarasta huolimatta – hyvä. Lukuisten tutkimusten mukaan suomalaiset kokevat SDP:n olevan työelämän asiantuntija ja sitä asiantuntevuutta ei saa unohtaa. Isolle osalle äänestäjistämme ja jäsenistöstämme työ on tärkeä arvo ja vaikka työ muuttaa muotoaan, en usko sen tärkeänä arvona häviävän tulevaisuudessakaan.
Me suomalaiset olemme tunnetusti myös oikeudenmukaista kansaa, mutta oikeudenmukaisuus ei sanana omasta mielestäni riitä. Repertuaaria lähtisin laajentamaan korvaamalla sanan ”oikeudenmukaisuus” sanalla ”välittäminen”. Mielestäni se kattaisi hyvin tärkeäksi pitämämme ympäristö-, tasa-arvo-, oikeudenmukaisuus-, solidaarisuus- ja kansainvälisyysaspektimme. Kovien fakta-arvojen lisäksi tarvitsemme myös humaaneja ja tunnetta puhuttelevia arvoja. Maria Guzeninaa eräästä vaalikoulutuksesta lainaten ”Tehkää teistä ihmisiä!” ja sitä myös tässäkin pitäisi ajaa takaa. Olemme ihmisten liike ihmisiä varten. Emme yhteiskunnan rakenteita viimeiseen saakka puolustava eri kuppikuntiin jakautunut porukka. Kerrotaan muille, että oikeudenmukaisuuden lisäksi me välitämme – välitämme aidosti lapsistamme, vanhuksistamme, työntekijöistämme, työttömistämme, perheistämme ja muista ryhmistä.
Tähän arvokeskusteluun mukaan tullut sivistys on myös pohtimisen arvoinen kolmas kärki. Tieto tuskan lisäämisen lisäksi vähentää eriarvoistumista ja mielestäni on upeaa, että jokainen suomalainen voi lähtökohdistaan huolimatta esimerkiksi päästä korkeakouluun opiskelemaan ja valmistua maisteriksi tai jopa tohtoriksi. Sivistys luo myös äärettömän hyvän ponnistuspohjan tulevaisuudelle.
Keskustelun avaamiseksi, ehdottaisin uusiksi kärjiksi siis sivistystä, työtä ja välittämistä – tasa-arvoisesti tietenkin aakkosjärjestyksessä.
Eilen oli siistiä olla sosialidemokraatti, tänään se ei sitä enää ole ja huomisesta ei kukaan vielä tiedä. Uussosialidemokratia voisi olla hyvinkin tulevaisuuden kantava suunta.
Heitetään tähän loppuun vielä vaalikentillä kuulemani sosialidemokraatin iltarukous:
”Hyvä Jumala. Suojele minua tovereilta. Vastustajista selviän itsekin.”
Mitä se meistä kertoo?
Jussi Kukkola
Liittohallituksen jäsen
