Viikko alkoi aivan normaalisti maanantailla, kuten kaikki viikot yleensäkin. Tiedossa oli aikainen herätys, sillä minun täytyi olla täydessä iskussa ruotsin ylioppilaskirjoituksissa. Aika valvottu eväsretkihän siitä sitten tuli, koe meni helt okej. Kello 16.30 alkoi valtuuston kokoukseen valmistautuminen oman valtuustoryhmämme tapaamisella. Itse valtuuston kokous avattiin kello 18 ja se olikin melkoinen istumismaratooni, sillä loppumisajankohta huiteli jossain 23.20 paikkeilla.
Tiistaina juhlittiin tasa-arvon ja Minna Canthin päivää avaten kansalaisaloite.fi-palveluun aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. 50 000 allekirjoittaneen tarvittu raja rikkoutui alle päivässä ja aloite lähtee jossain vaiheessa syksyllä eteenpäin. Hienoa, että hyvän asian puolesta jaksetaan kampanjoida, sillä Tahdon2013.
Keskiviikkona kävin Hyvinkään perheneuvolan avoimissa ovissa. 51 valtuutetusta kaksi oli kanssani paikalla samaan aikaan ja myöhemmin tuli kai muutama vielä käymään siellä. Neuvolan viesti oli selkeä: yksi työpari (sisältäen psykologin ja erityissosiaalityöntekijän) tarvitaan pikimmiten, sillä jonot ovat jo nyt epäinhimillisen pitkät.
Torstaina lähdin Kotien puolesta ry:n jäsenien kanssa yhdistyksen 50-vuotismatkalle Porvooseen. Aurinko tykitti koko päivän täysillä ja bussissa istuessa tuli jo ihan hiki. Aluksi tiedossa oli kiertoajelu Porvoon vanhan kaupungin idyllisessä miljöössä: kuulimme paljon hauskoja faktoja ja Porvoon mittakin tuli tutuksi. Kävimme syömässä maittavan lounaan ja jatkoimme matkaamme Brunbergin makeistehtaanmyymälään. Ilmeisemmin suklaan tuoksu sai senioriväestön jalkoihin vauhtia, sillä sisään rynnistettiin nopeammin kuin juhannuksen alemyynteihin. Kassit täyttyivät suklaista ja suukoista, jotka tietenkin kaikki oli tarkoitettu lapsenlapsille. Kotimatka sujui mukavasti väitellen television ohjelmatarjonnasta: vanhusten onneksi ehdittiin kotiin ennen Salkkareiden alkua. Kiitos vielä yhdistykselle kutsusta ja hyvästä matkasta!
Perjantaina kävin lukiollani kertomassa yhteiskuntaopin ykköskurssilaisille Hyvinkään kaupungista, sen organisaatiosta ja vaikuttamisesta kuntapäättäjänä. Teimme myös muutaman ryhmätehtävän ja mielestäni kukaan ei nukahtanut, joten kai se ihan hyvin meni.
Lauantaina lähdin sitten leirikeskus Rytköön kertomaan muutamalle nuorelle vaikuttamisesta nuorena ihmisenä, sekä kiusaamisesta ja syrjäytymisestä. Minulle jäi ainakin tilaisuudesta hyvä mieli, eikä edes hapottanut, vaikka ostinkin heille kolme pulloa limua.
Minulta kysytään usein, kuinka jaksan olla näin aktiivinen. Jos tapahtumista, retkistä ja tilaisuuksista ei jäisi näin hyvä mieli, niin en varmaan jaksaisikaan. Onneksi se hyvä mieli jää, sillä se vain vahvistaa mielikuvaani siitä, että tämä on juuri sitä mitä haluan tulevaisuudessakin tehdä. Vaikuttaminen on paljon muutakin kuin kokouksissa pönöttämistä, ja hyvä niin.
Aurinkoa ja iloista mieltä tasapuolisesti kaikille!
Jussi Kukkola
Uudenmaan Demarinuorten varapuheenjohtaja
Hyvinkään kaupunginvaltuutettu
