Parhaassa tapauksessa toimeentulon lisäksi työ on merkityksellistä, opettavaista ja mukavaa. Vähintäänkin työn kuuluu olla inhimillistä ja oikeudenmukaista. Huonojen työolojen ja kohtelun myötä hyväkin duunari voi löytää itsensä paskaduunista, jossa tuotto tai epäinhimilliset tavoitteet laitetaan työntekijöiden oikeuksien edelle.
Kenenkään työpaikassa ei pitäisi joustaa kunnollisesta perehdytyksestä, riittävästä henkilöstöstä tai työntekijöiden terveydenhuollosta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta. Kenenkään työntekijän ei myöskään kuuluisi sietää työehtosopimusten porsaanreikiä tai olla töissä “talkoovoimin”.
Pikaruokaketju Hesburgerin Vastuullinen työnantaja -kampanja synnytti vastalausemyrskyn, kun viime elokuussa Jodelissa käyty keskusteluketju paljasti epäkohtia työntekijöiden työoloissa sekä työehtosopimusten noudattamisessa. Ketjun johto suhtautui kritiikkiin puolustellen, vaikka useiden nykyisten ja entisten työntekijöiden kertomukset levisivät runsaasti somessa ja tiedotusvälineissä.
Lokakuussa kahvilaketju Espresso Housen työolot – joita kommentoidaan Hesburgeriakin huonommiksi – nousivat otsikoihin sekä verkkomedioiden luetuimmat-kategorioihin. Helsingin Sanomat julistaa, että Hesburgerin saamasta laajasta huomiosta riippumatta, työntekijöiden oikeudet ovat yleisesti Suomessa heikolla tasolla ravintola- ja kahvila-alalla.
Vaikka työnantajapuoli on kertomansa mukaan puuttunut epäkohtiin sekä Hesburgerin että Espresso Housen tapauksissa ja otsikot tuovat asiaa yleiseen tietoisuuteen, olemme tilanteessa, jossa duunarit joutuvat valjastamaan mediahuomion omien oikeuksiensa turvaamisen välineeksi.
Kukaan ei ansaitse huonoja työoloja, mutta oikeudenmukaisuuden vaatimuksena ei saa olla palstatila hesarissa.
Lisätiedot:
Joanna Ahola
puheenjohtaja
joanna.ahola@helsinki.fi
