Lähes vuoden päivät on kuluneet siitä hetkestä, kun laitoin osoitemuutosilmoitusta Postiin ja maistraattiin – muutto Pohjois-Karjalan metropoliin oli tapahtunut ja Lieksan kasvatin oli aika opetella esittelemään itsensä joensuulaisena.
Saattoi olla jopa sama istunto tietokoneen ääressä, kun tein toisen merkittävän päätöksen. Hakeuduin SDP:n nettisivuille ja liityin jäseneksi. Olihan demarit pyörinyt jo hyvän aikaa mielessä, mutta jäin kuitenkin maistelemaan ensin, miltä ajatus olla demari tuntuu. Sipilän hallituksen toimet ja etenkin koulutuspetos vain edesauttoivat liittymistä puolueeseen. Halusin olla mukana liikkeessä, joka on vastapaino nykyiselle porvarihallitukselle.
Puoluepolitiikkaan osallistuminen paikallisella tasolla oli toki alkuun todella haasteellista henkilölle, joka on samana päivänä tehnyt muuttoilmoituksen Joensuuhun ja liittynyt puolueeseen. Vaikka välimatkaa kotipaikkakunnallani Lieksalla ja Joensuulla ei ole kuin sata kilometriä, on Joensuu kuitenkin aivan toisenlainen poliittinen kenttä, jossa ihmisillä on omat huolen aiheensa. Aktiivinen osallistuminen JTY:n ja Demarinuorten tapahtumiin kuitenkin kantoi hedelmää ja suhteellisen nopeasti pystyin muodostamaan kuvan, millainen on Joensuun tilanne. Aktiviinen osallistuminen demaritoimintaan avasi myös hyvän sauman verkostoitua ja luoda ihmissuhteita kaupungissa, josta ei entuudestaan tuntenut edes kourallista ihmisiä.
Ensimmäinen vuosi yliopistossa osoittautuikin odotettua kiireellisemmäksi kuin mitä odotin. Ei kylläkään koulun ja niiden kuuluisten opiskelijabileiden vaan kuntavaalien takia. Jo ensimmäisellä viikolla, kun olin mukana demaritoiminnassa, alettiin kuntavaaliehdokkuutta mainostaa. Ajatus lähteä vaaleihin mukaan ehdokkaana heti kaupunkiin muutettua tuntui naurettavalta. ”Kuka minua äänestäisi. Äiti tai muut sukulaiset eivät ole antamassa ääntään minulle.” Ajattelin, että elämässä pitää olla haastetta ja lähdin ehdolle, vaikka tiesin, että ainoa varma ääni olisi omani. Eka kerta ehdolla oli tietenkin melkoista säätämistä ja opettelua, eikä saatu tulos ehken ollut aivan samaa luokkaa kuin kärkiehdokkailla. Oli kevään vaalit kuitenkin arvokas mahdollisuus oppia kampanjoinnista, vaikka meinasikin välillä usko loppua. Puolille öinkin venyneet luukutusreissut, ständäilyä milloin missäkin sijainnissa, kymmenien suukkojen (niiden suklaisten) jako ja legendaariset demarinuorten yönakitukset jäävät varmasti mieleen näistä ihka ensimmäisistä kuntavaaleistani ehdokkaana. Matka vaalipäivään oli pitkä ja kivinen, mutta maaliin selvittiin.
JTY:n ja Joensuun Demarinuorten hyvän hengen, sekä mahtavan ja tapahtumarikkaan kuluneen vuoden ansiosta voin luvata, että aatteellinen työ jatkuu jälleen syksyllä. Nyt on kuitenkin hyvä aika nauttia Suomen arvaamattomasta kesästä lähtemällä leimaamaan kellokorttinsa ja palaamalla takaisin sorvin ääreen.
Juho Kettunen
Joensuun Demarinuorten ja Savo-Karjalan Demarinuorten varapuheenjohtaja
Ilmestynyt sanomalehti Viikko Pohjois-Karjalassa kesällä 2017
