Kiusaaminen on edelleen jossain määrin tabu huolimatta siitä, että mediassa on ollut esillä rankkoja kiusaamiskokemuksia. Median luoma mielikuva kiusaamisesta on kuitenkin melko yksipuolinen, sillä kiusaamista on hyvin monenlaista. On verbaalista, eleellistä, fyysistä, suoraa ja epäsuoraa kiusaamista. Kiusaamista tapahtuu niin koulussa, töissä, internetissä kuin esimerkiksi harrastuksissakin.
Olen itse kokenut nuorempana harrastuskiusaamista. Samassa ryhmässä oli muitakin, joita kiusattiin, mutta kiusaamisesta ei puhuttu avoimesti, eivätkä aikuiset osaltani puuttuneet siihen missään vaiheessa. Luulen kiusaamisen jääneen aikuisilta piiloon, sillä se oli epämääräistä, henkistä ja lähinnä sanatonta. Juuri sanattomuus tekee kiusaamisesta vahingollista, sillä kiusattu ei välttämättä osaa tulkita kokemustaan kiusaamiseksi. Jäljelle saattaa jäädä vain epämääräinen paha olo.
Ryhmässä tapahtunut kiusaaminen oli tytöille tyypillistä kiusaamista: sanallista ja erityisesti eleellistä, yleensä epäsuoraa. Kiusatuiksi valikoituivat usein uudet ryhmäläiset varsinkin, jos he poikkesivat jollain tavalla ryhmästä. Muistan, kun eräs uusi ryhmäläinen otti puhelimensa esille. Kiusaajat, joilla oli uusin puhelinmalli, kysyivät tältä uudelta ryhmäläiseltä, että onko TUO puhelimesi. Kysymys vaikuttaa ehkä viattomalta, mutta äänensävy ja elekieli viestivät arvostelusta ja väheksymisestä.
Itse koin yhden kiusaamistilanteen eräällä harrastusmatkallani. Meille oli varattu lentokoneesta penkit niin, että paikkani oli samaan ryhmään kuuluvan henkilön ja meille tuntemattoman henkilön välissä. Loput ryhmäläisistä istuivat toisella puolella lentokonetta. Osa ryhmäläisistä alkoi selvittää, kuinka he saisivat vieruskaverini luokseen lentokoneen toiselle puolelle.
Ratkaisuna oli se, että vieruskaverini vaihtoi paikkaa muiden ryhmäläisten luokse niin, että jäin itse istumaan toiselle puolelle lentokonetta kahden tuntemattoman ihmisen viereen. Toiselta puolelta lentokonetta kantautuvaa naurua kuunnellessani mietin, mikä minussa on vikana. Olenko vain kuvitellut joutuneeni syrjityksi, vai onko tunteeni aito?
Vastaavia tilanteita oli paljon. Kun nyt vuosia kokemukseni jälkeen näen tilanteet kauempaa ja kirkkaammin, ymmärrän joutuneeni kiusatuksi. Kiusaamista jatkui muutaman vuoden, kunnes tilanne ratkesi lopulta sattumalta harrastusryhmäni jakauduttua niin, että pääsin eri ryhmään kiusaajieni kanssa. Ilman harrastusryhmän vaihtumista ja ympärilläni olleita upeita ystäviäni kiusaamiskokemukseni olisi voinut olla vahingollisempi.
Halusin kuvailla juuri kyseisen kiusaamistilanteen kertoakseni sen, että kiusaamisen ei tarvitse olla fyysistä, sanallista tai suoraa ollakseen ”oikeaa” kiusaamista. Kiusaamista ei tapahdu pelkästään kouluissa ja työpaikoilla, vaan sitä voi tapahtua myös rakkaan harrastuksen parissa, eikä ratkaisuna siihen saa koskaan olla harrastuksen lopettaminen kiusaamisen takia.
Jos olisin vuosia sitten ollut yhtä rohkea kuin tänä päivänä, olisin puhunut asiasta avoimemmin. Sen takia toivon, että kirjoitukseni kautta voisin välittää edes ripauksen rohkeutta ja voimia kiusatuille, jotta he eivät jäisi tilanteeseen yksin.
Haluan kirjoitukseni viimeiset sanat omistaa kaikille kiusatuille. Vaikka kiusaaminen synkentää mielesi, lupaan, että aina on olemassa joku, joka välittää ja arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Kiusattu, olet ajatuksissani.
Inna Rokosa
Demarinuorten liittohallituksen jäsen ja eduskuntavaaliehdokas
