Kolmikantaisella sopimisella ollaan kehitetty Suomen työmarkkinoita jo monen kymmenen vuoden ajan. Olen samaa mieltä, että työmarkkinat kaipaavat kehitystä, mutta mielestäni keskusjärjestöjen sopimusten purku ei ole oikea suunta kehittyä. Keskusjärjestösopimuksissa muun muassa sovitaan työntekijöiden, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen vähimmäisestä turvasta. Miten työntekijöiden edustajien turvaa purkamalla saadaan paremmin sovittua asioista työpaikoilla työntekijöiden näkökulmasta?
Näen tässä vain sen, että halutaan palata takaisin aikaan, jolloin ei ollut mitään suojaa. Miten tässä näkyy aitoa tahtoa kehittää yhteistyössä Suomen työmarkkinoita ja edistää samalla vientiä? Näyttää siltä, että tässä tavoitellaan vain suomalaisen sopimusyhteiskunnan purkamista. Toisin sanoen työnantajat tavoittelevat vain omaa etuaan hyökkäämällä henkilöstön edustajien kimppuun purkamalla heidän irtisanomissuojansa. Jos henkilöstön edustajat eivät suostu saman tien työnantajien ehtoihin, heitä voidaan kohdella kaltoin työnantajan toimesta. Toki en sano, etteikö silti suurin osa työnantajista noudata hyviä neuvottelutapoja, mutta aina löytyy poikkeuksia. Edellä mainittu vain takaisi sen, että epäreilua peliä voisi pelata ilman mitään rangaistuksia. Tämä taas vääristäisi kilpailua työmarkkinoilla.
Työmarkkinasopimusjärjestelmää tulee kehittää suuntaan, jossa on aito halu neuvotella työntekijöiden vähimmäiseduista. On ratkaistava, miten paikallisissa neuvotteluissa voisi varmistaa, että työntekijöilläkin olisi neuvotteluvaltaa. Esimerkiksi työehtosopimuskysymyksiä koskevissa tulkinnallisissa erimielisyystilanteissa tulkintaetuoikeus tulee siirtää työntekijöille. Työriitojen käsittelyprosessia tulee uudistaa siten, että ne käsitellään suoraan työtuomioistuimessa eikä käräjäoikeudessa. Lisäksi ryhmäkannelaki tulee päivittää siten, että ammattiyhdistyksillä olisi mahdollisuus puuttua työntekijän ja työnantajan työsuhteesta johtuvien riita-asioiden käsittelyyn.
Mitä työnantajajärjestöissä on oikein tekeillä? Palkansaajien viimesyksyinen jousto kilpailukykysopimusneuvotteluissa tuntuu unohtuneen kokonaan Suomen hallitukselta ja työnantajajärjestöiltä. Miten hyväosaiset osallistuvat yhteisiin talkoisiin talouden tasapainottamisessa? On sanomattakin selvää, että Suomen vientiteollisuus ei voi kilpailla työn hinnalla halpatyömaihin verrattuna. Jos haluamme säilyttää Suomen hyvinvointivaltiona, meidän tulee panostaa koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja valmistusprosessien kehittämiseen. Näin pysymme kilpailukykyisinä myös tulevaisuudessa.
Mikael Kölhi
Demarinuorten työelämäjaoston jäsen ja Uudenmaan Demarinuorten piirihallituksen jäsen
