Varma tapa tappaa kehitys on tuudittautua ajatukseen, että meillähän menee jo ihan hyvin. Tämä koskee sekä teknologista, taloudellista että tasa-arvon kehitystä. Feminismin mainitessaan pääsee usein kuuntelemaan älynväläyksiä siitä, ettei pitäisi valittaa, kun muualla on huonommin, on maita joissa naisten oikeuksista ei voi juuri puhua.
On totta, että Suomessa ja Euroopassa on saavutettu varsin paljon tasa-arvon saralla. Maailma ei kuitenkaan ole valmis. Ilman tavoitteita ei rakenneta tulevaisuutta, ja ilman historiaa voi joutua tarpomaan samojen virheiden läpi kerta toisensa jälkeen.
Mitä historia opettaa feminismistä ja naisten oikeuksista? Suomessa voimme olla oikeutetusti ylpeitä esimerkiksi 110 vuotta täyttävistä parlamentaarisista oikeuksista. Oikeuksien luettelemisen sijaan on kuitenkin merkittävämpää, miten ne on saavutettu. Ei naisille ole annettu mitään ilmaiseksi, oikeuksien eteen on taisteltu.
Demarinaiset on kiteyttänyt tämän osuvasti pinssiin sopivaksi tekstiksi: hankalat naiset muuttavat maailmaa. Niin, helposti saa hankalan maineen kun avaa suunsa ja vaatii, kertoo mielipiteensä eikä tyydy “ihan hyvään.” Tavoitellessaan poliittista uraa ja menestystä voi kuulla olevansa vallanhimoinen nainen.
Siitä huolimatta, ja oikeastaan juuri sen vuoksi, on tärkeää että jokainen nainen ponnistelee unelmiensa vuoksi, liittyivät ne sitten politiikkaan, työhön tai johonkin ihan muuhun. Se on kiitos edeltäville sukupolville heidän rikkomistaan lasikatoista ja kädenojennus tuleville että heidän tiensä voisi olla tasaisempi.
Otsikon “All women, all rights” tulee PES Womenin, Euroopan demareiden naisjärjestön kampanjasta. Tasa-arvon ongelmat Euroopassa ovat moninaisia ja vakavia. Joka päivä seitsemän naista kuolee perheväkivallan seurauksena. Suomessa väkivalta on valitettavan tuttua, Suomi on naisille toiseksi väkivaltaisin maa EU:ssa. Köyhyys on sukupuolittunutta. Euroopan köyhistä suurin osa on naisia, 12 miljoonaa enemmän kuin miehiä. Suuria syitä ovat yksinhuoltajuus ja eläkeläisköyhyys.
Kalkkiutuneet sukupuoliroolit ajavat edelleen naiset huolehtimaan ensin kodista ja lapsista, sitten iäkkäistä vanhemmista, jolloin työura on rikkonainen. Suomessa tasa-arvo toteutuu kiitettävästi työurien alkaessa, mutta perheen perustamisen jälkeen kuilu kasvaa. Kotihoidontuen saajista jopa 97 % on naisia. Pitkät poissaolot työelämästä vaikeuttavat urakehitystä, ja näkyvät siten myös palkkaeroissa ja myöhemmin kertyneessä työeläkkeessä. Tarvitsemme siis edelleen hankalia naisia vaatimaan oikeuksia myös niille, joiden oma ääni ei syystä tai toisesta kuulu.
Liisa Komminaho
liittohallituksen 1. varajäsen
Kirjoituksen innoittajana toimi Oulussa vieraillut PES Womenin puheenjohtaja Zita Gurmai
