Selkeän työmarkkinamallin puuttuminen on ajanut Suomen tilanteeseen, jossa työehtojen ja palkkojen kehittyminen on jumiutunut eikä parannuksia ole voitu tehdä kysyntäperusteisesti työvoiman tarpeen mukaan. Kaikki juontaa juurensa työnantajapuolen yksipuoliseen päätökseen lakkauttaa tulopoliittiset kokonaisratkaisut.
Orpon-Purran hallituksen esittämä, ja Elinkeinoelämän Keskusliiton jo pitkään ajama, vientivetoinen palkkamalli tulisi nykymuodossaan sinetöimään työmarkkinoilla vallitsevan tilanteen. Vaikka työehtosopimuskaudet ovat sopimuskohtaisia, monet neuvottelupöydät odottavat Teknologiateollisuuden työehtosopimusratkaisua. Prosessi hidastaa uusien työehtosopimusten neuvottelua sekä rokottaa työehtojen kehittymistä, sillä alalla kuin alalla ratkaisumallia haetaan Teknologiateollisuuden työehtosopimuksesta.
Hallituksen aikomus vahvistaa vientivetoinen työmarkkinamalli lakiteitse sivuuttaisi törkeällä tavalla ammattiliittojen neuvotteluoikeuden ja sopimusautonomian. Nämä ovat Kansainvälinen työjärjestö ILO:n määrittelemiä perusoikeuksia, jotka myös Suomi on hyväksynyt ja joihin myös päättäjien tulisi täten sitoutua. Hallituksen toimet ovat nyt siis ajamassa alas kaikkien muiden paitsi vientiliittojen työntekijöiden oikeuden neuvotella palkoista tulevilla työehtosopimuskierroksilla. Tämä tietää kylmää kyytiä esimerkiksi hoitajille, opettajille, pelastajille ja siistijöille.
Vientivetoinen palkkamalli ei tietenkään vaikuttaisi vain valtakunnallisiin sopimuksiin. Sen vaikutukset ulottuisivat myös yksittäisiin työnantajiin. Jos yleinen palkankorotustaso on todella sementoitu lakiin, niin liitoilla ei olisi enää mahdollisuutta sopia edes yrityskohtaisesti korkeammista palkoista.
Suomen työmarkkinamalli ei kuulu eduskunnan asialistalle vaan työmarkkinajärjestöille. Kaiken kaikkiaan Orpon-Purran hallituksen ajama lakisääteinen vientimalli olisi väistämättä radikaalissa ristiriidassa ammattiliittojen neuvotteluoikeuden, sopimusvapauden, työtaisteluoikeuden sekä sopimusyhteiskunnan periaatteiden kanssa. Lisäksi mallin sijaiskärsijöiden lista on pitkä, ja se kattaisi lähes kaikki pienipalkkaiset tai muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevat suomalaiset työntekijät.
Siksi on hyvä, että työntekijäpuoli on vihdoin vaivauduttu kutsumaan neuvottelupöydään asti. Aidot neuvottelut eivät kuitenkaan ole ase ohimolla sopimista.
Valtteri Kankaristo
Demarinuorten liittohallituksen jäsen ja Teollisuusliiton työsuojeluvaltuutettu
