Työehtosopimuksen (TES) solmivat alan työnantaja- ja ammattiliitto. Työehtosopimuksella sovitaan alan vähimmäisehdot, kuten esimerkiksi vähimmäispalkat. Työntekijän ja työnantajan välille solmittava työsopimus ei saa sisältää huonompia työehtoja kuin kyseisen alan työehtosopimuksessa on sovittu. Kuitenkin pitkän historian omaavan suomalaisen sopimusyhteiskunnan taivaalla on havaittavissa tummia pilviä. Esimerkkinä joidenkin työnantajien laittomasta toiminnasta voidaan kertoa pamilaisen Piia Norosen kokemus viimeisimmästä työhaastattelusta.
Piia kävi joitain viikkoja sitten erään yrityksen työhaastattelussa. Hyvin alkaneen haastattelun loppupuolella haastattelija esitti erikoisen kysymyksen: “Meillä ei sitten pystytä maksamaan TES:n mukaista palkkaa, miltäs tämä kuulostaisi?” Piia, aktiivisesti ay-toiminnassa mukana olevana, ei ollut työnantajan kanssa samaa mieltä asiasta. Hän sai pian haastattelun jälkeen kyseisestä yrityksestä sähköpostia: “Kiitos kiinnostuksestasi yritystämme kohtaan. Sinua ei valitettavasti ole palkattu.”
Valitettavan liian usein kuulee, varsinkin nuorten keskuudesta siitä, että jopa työhaastattelussa tai -paikkailmoituksessa mainitaan palkka, joka ei vastaa TES:iä. Näin kävi myös Piian kohdalla. Työnantajan on maksettava työsuhteeseen sovellettavan alakohtaisen TES:n mukaista palkkaa. Vaikka työnantaja ei olisi omalla tahollaan järjestäytynyt, velvoittaa TES:ien yleissitovuus työnantajaa maksamaan vähimmäispalkkaa, joka on alan sopimuksessa työnantaja- ja ammattiliittojen kesken sovittu. Työehtosopimus on ehdoton minimi! Työnantajille ei voida antaa minkäänlaista pelivaraa tässä suhteessa.
Alipalkkaus on yleisintä aloilla, joilla on paljon epätyypillisiä työsuhteita. Eniten tähän ongelmaan törmää palvelualoilla yksityisellä puolella. Lisäksi ongelma rehottaa rakennuspuolella, pitkälti ulkomaalaisten työntekijöiden runsaan käytön takia. Nuoret ja ulkomaalaiset työntekijät eivät usein osaa vaatia sopimuksen mukaista palkkaa. Alipalkkausongelman ääri-ilmiöinä voidaan pitää harmaata taloutta ja suoranaista rikollista toimintaa, joista on tullut joillekin työpaikoille jopa osa normaalia arkea.
Alipalkkaus on kriminalisoitava! Tämä tarkoittaisi sitä, että alipalkkaa maksaneille työnantajille määrättäisiin kovia sanktioita oikeusteitse. Tämän lisäksi työmarkkinoilla laittomasti käyttäytyvät työnantajat on koottava yhteen julkiseen rekisteriin, jota ylläpidettäisiin esimerkiksi Patentti ja Rekisterihallituksen ylläpitämässä Kaupparekisterissä. Valvonnasta on neuvoteltava molempien osapuolten liittojen kesken. Näillä muutoksilla tehdään työmarkkinat kaikille reilummiksi – niin työntekijöille, kuin työnantajillekin. Yritykset eivät saa epärehellistä kilpailuetua muihin yrityksiin nähden ja työntekijä saa vähintään alalle neuvoteltua vähimmäispalkkaa.Sopimuksia ei olla tehty turhaan. Niistä on pidettävä kiinni, ja jos tarvetta uudistuksille syntyy, on uudistuksista sovittava molempien osapuolten kesken.
Antti Mäki
metalliliittolainen työsuojeluvaltuutettu, varapääluottamusmies, Demarinuorten liittohallituksen varajäsen, Kaarina
Piia Noronen
pamilainen luottamusmies, Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja sekä Demarinuorten liittohallituksen jäsen, Turku
