Suomen varsinainen kesälomakausi alkaa olla lopuillaan ja valtakunnan isot pyörät alkavat pyöriä taas täydellä vauhdilla. Mutta mitä kuuluukaan pääministeri Juha Sipilän huudattamalle yhteiskuntasopimukselle? Hallitus on maanantaina 3.8. luovuttanut esityksensä yhteiskuntasopimuksesta ja sen juoksutuksesta. Ylväänä tavoitteena on kuroa Suomen viennille viiden prosentin kilpailukyvyn parannus. Nyt alkavat pitkät neuvottelut tuon sopimuksen tiimoilta.
Työntekijöitä ja työntekijäjärjestöjä yhteiskuntasopimuksessa häiritsi heti alusta alkaen sen pakottava sävy. Sipilä usutti työmarkkinaosapuolten harteille isot paineet – vielä kaiken lisäksi uhattiin asioilla, joihin nämä osapuolet eivät voi vaikuttaa. Siis muuten, kuin hyväksymällä pakkosopimuksen.
Se, että hallitus yrittää sopimuksen kautta pakottaa hyväksymään asioita, ei edes ole ainoa asia, joka koko hommassa kaihertaa. Myös EK on vahvasti ajamassa yhteiskuntasopimuksen muutoksia läpi Jyri Häkämiehen johdolla. Mutta eihän tämä ihan täysin puskista tullut, sillä onhan maassamme hyvin jyrkästi oikealla oleva hallitus, joka ajaa täydellä vauhdilla EK:n asioita eteenpäin. Hallituksen salaisina kärkihankkeina voinee pitää työntekijöiden ja heidän etujärjestöjensä oikeuksien heikentämistä.
Häkämies on erityisen innostunut sadan työtunnin lisäämisestä työntekijän työvuoteen. Hän on siis innokkaasti alentamassa työntekijöiden palkkaa. Vaikka asian laittaa miten päin tahansa, puhutaan palkanalennuksesta. EK ja Häkämies ovat asiasta täysin eri mieltä. Porissa Suomi-Areenassa puhunut Häkämies sanoi muun muassa, että työajan pidentäminen ei ole kohtuutonta.
“Ei palkka alene, tehdään vain samalla rahalla vähän lisää töitä.” Jyri Häkämies, TS 16.7.2015
Suomessa ei olla siis vielä tajuttu, mitä eurooppalaisilla työmarkkinoilla tapahtuu. Yleisesti ottaen lähes kaikkialla muualla puhutaan työajan lyhentämisestä, koska työtä ei riitä kaikille. Haluaako Suomen hallitus ja EK ajaa työn sellaiseen asemaan, että se on luksustuote, johon ihan kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta? Työn yksikkökustannusten alentamisella ei millään nosteta työllisyysastetta 72 prosenttiin, jos työtä ei ole tarjolla.
Lisäksi esimerkiksi SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila on blogissaan kumonnut Häkämiehen vääräuskoiset jankutukset suomalaisen työntekijän laiskuudesta ja lisätuntien tuottavuudesta. Antilan mukaan muun muassa Saksassa, Tanskassa, Hollannissa ja Norjassa tehdään työuran aikana vähemmän työtunteja kuin Suomessa ja lisäksi tilastoista selviää, että pisintä työaikaa Euroopassa tehdään niissä maissa, joissa arvonlisäys työtuntia kohti on pieni. Eli, Suomessa ongelma ei löydy työtuntien vähyydestä, eikä ratkaisu tuottavuusongelmaan ole työtuntien lisääminen.
Eiköhän tässä kaikessa ole takana se vanha myytti, että suomalainen työ olisi kallista. Näinä tiukkoina aikoina on hyvä muistaa se, että Suomen palkat ovat kilpailijamaiden tasolla. Toisin sanoen, suomalainen työ ei ole kallista, eikä palkkoja alentamalla luoda lisää työtä. Lisää työtä, ja siinä samalla kasvua, saadaan aikaan innovaatioilla ja osaamisella.
Antti Mäki
Demarinuorten liittohallituksen varajäsen
