Atlantin valtameren toisella puolella on unelma. Unelma, jossa jokaisella tulijalla on mahdollisuus elää vapaana ja menestyä riippumatta lähtökohdistaan. Unelma on kieltämättä kaunis, vaikka sosialidemokraatti varmasti kysyisikin, onko se koskaan ollut aidosti totta. Aiheellista on kuitenkin myös pohtia, onko tämä unelma mahdollinen Suomessa?

Suomessa on laajalti hyväksytty ajatus, että tippuessasi yhteiskunnan kyydistä, alla pitää olla turvaverkko, joka trampoliinin lailla pompauttaa sinut takaisin kyytiin. Suomessakaan turvaverkko ei ole täydellinen ja etenkin muualta Suomeen tuleville sosiaaliturvajärjestelmän hahmottaminen ei ole helppo tehtävä.

Hyvinvointivaltion perusajatuksiin kuuluu saavutettava koulutus, jonka yksi tärkeä osa on lukukausimaksuttomuus. Työmarkkinoiden rakennemuutoksen vuoksi etenkin maksuttoman korkeakoulutuksen merkitys korostuu vuosi vuodelta yhä enemmän. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka saavutettava tämä koulutus on muualta Suomeen tuleville?

Tällä hetkellä maksuttomaan korkeakoulutukseen voivat osallistua suomalaisten lisäksi Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen kansalaiset. Tuntuu kummalliselta ja erikoiselta, että tasa-arvon mallimaana kansainvälisestikin pidetyssä Suomessa erittelemme ihmisiä kansalaisuuden mukaan. Osa joutuu maksamaan keskimäärin noin 1500 euroa lukukaudesta, puhumattakaan muista elämisen kuluista, vaikka Suomessa on pula monista korkeakoulutetuista. Hallitusneuvotteluissa myös väläyteltiin vielä huomattavasti kovempia maksuja. Tällainen asetelma ei sovellu tasa-arvoiseen hyvinvointivaltioon. Pienen maan täytyy aidosti pohtia sen houkuttelevuutta kansainvälisessä kilpailussa. Jokainen voi itse miettiä, millaista olisi tulla uuteen maahan, jossa puhutaan vierasta kieltä, koulutus maksaa ja yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuuton ympärillä on värittynyt usein vihamieliseksi.

Suomen täytyy näyttäytyä koulutuksen ja sivistyksen mallimaana, johon voi tulla opiskelemaan ja rakentamaan elämää. Lukukausimaksut rajaavat paljon potentiaalisia hakijoita pois ja tukevat niitä, joilla on jo valmiiksi hyvät taloudelliset lähtökohdat kotimaassaan. Tällaisilla opiskelijoilla on myös todennäköisesti heikompi halu jäädä Suomeen tutkinnon suoritettuaan. Uskon, että hakija jonka elämänlaatu paranee Suomessa opiskellessaan, jää Suomeen paljon todennäköisemmin.

Sosialidemokraateille koulutus on ollut aina itseisarvo. On meidän velvollisuutemme varmistaa, että kaikille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen. Tehdään Suomesta se unelma, jota Yhdysvalloissa ei koskaan saavutettu.

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään Demarinuorten tavoitteita SDP:n 47. puoluekokouksessa. Puoluekokous järjestetään Jyväskylässä 1.-3.9.2023.

Riku-Petteri Vainio
Satakunnan Demarinuorten puheenjohtaja