Pieni viisivuotias poika istuu sylissäni ja tuijottaa lumoutuneena iPadin aakkospeliä. Jos D-kirjaimesta painaa, niin ruudulla räjähtää dynamiitti, joka saa pojan kikattamaan ja taputtamaan vimmatusti käsiään. Poika on myös ihan uskomattoman etevä palapeleissä, laulamisessa ja kiipeilemisessä. Kirjaimetkin hän osaa, mutta kynillä on vaikeaa kirjoittaa kun hienomotoriikka ontuu. Jotkut asiat eivät vain suju yhtä hyvin. Poika ei osaa muodostaa lauseita yhtä taidokkaasti kuin ikätoverinsa, eikä pukeminen ole aina yhtä ripeää. Kävelylenkit kestävät hieman pidempään kuin muilla, koska vastaantulevia viemäreitä on pakko tutkia, heittää niihin kiviä ja kuunnella ääniä.

Tätä poikaa kutsutaan erityislapseksi. Erityislapset ovat aivan yhtä rakkaita, persoonallisia ja älykkäitä kuin muutkin lapset. Moni saa erityis-etuliitteen vain siksi että pienen pieni mutaatio geeneissä on aiheuttanut ketjureaktion aivoissa, joka vaikeuttaa heidän elämäänsä yhteiskunnassamme.

Viime keväänä Suomen hallituspuolueet linjasivat kehysriihessä että luokkakokoja on suurennettava, sekä koulukäyntiavustajat on laskettava osaksi opettaja-oppilassuhdetta. Tällä hetkellä 6-8 lapsen erityisluokassa on keskimäärin yksi erityisopettaja ja 4-5 koulunkäyntiavustajaa. Näiden avustajien tehtävä ei ole opettaa lapsia, vaan auttaa heitä oppimaan. Joskus se tarkoittaa pukemista, joskus sanojen kertaamista, mutta useimmiten keskittymisen harjoittelemista. Jos koulunkäyntiavustajat lasketaan osaksi opettaja-oppilassuhdetta, OAJ:n mukaan erityisluokanopettajia vähennettäisiin 160 ja ryhmäkoot suurenisivat oletettavasti huomattavasti. Jokaisella erityislapsella ei olisikaan omaa avustajaa ja aakkosien oppimisen sijaan aamupäivät kuluisivat kengännauhoja sitoen. Moni erityislapsi ei myöskään luota tuntemattomiin, joten oma tuttu avustaja on henkireikä.

Kehysriihen linjaus poiki vastalauseen adressin ja kansalaisaloitteen muodoissa. Adressi sai yli 25 500 allekirjoitusta ja se luovutettiin Opetusministeri Krista Kiurulle huhtikuussa 2014. Pitkän hiljaiselon jälkeen Ministeri Kiuru ehdotti linjauksesta luopumista. Erityislasten kohtalo on nyt Antti Rinteen ja muiden hallituspuolueiden päättäjien käsissä.

Porvarit usein uskottelevat vaikeina talousaikoina että ”kaikesta säästetään” ja ”kaikki osallistuvat” – tämä on valhe. On ihmisiä, joilta ei kuulu riistää, ei koskaan. Erityislapset kuuluvat siihen ryhmään. He ravaavat koko pienen ikänsä lääkäreillä, terapeuteilla, asiantuntijoilla, mutta heillä ei ole omaa ääntä jolla he voisivat kertoa elämästään ja puolustaa itseään. Onneksi heillä on sentään sisukkaat vanhemmat ja opettajat.

Erityislasten oppioikeus ei ehkä ole yhtä mediaseksikäs aihe kuin kokoomuksen NATO-intoileminen tai vihreiden ydinvoimaristiretki, mutta se on vähintäänkin yhtä tärkeää. Ei anneta erityislasten syrjäytyä, vaan annetaan heille mahdollisuus opiskella oppivelvollisuuden mukaisesti.

Näillä sanoilla minä pyydän teitä, arvon hallituspuolueet, että kumoatte budjettiriihessä kehysriihen päätöksen muuttaa opettaja-oppilassuhdetta ja suurentaa ryhmäkokoja.

Ystävällisin terveisin,

Maria Feodorow

Liittohallituksen varajäsen
Tasa-arvotyöryhmän puheenjohtaja
@McFeodor
mariafeodorow@hotmail.com