6.1.2016
Nuoret Leijonat voitti alle 20-vuotiaiden jääkiekon maailmanmestaruuden. Pelin jälkeen
menin nukkumaan onnelisen tyytyväisenä.
Katsoin pelin kannustaen ja hurraten. Löin vetoa, että Mikko Rantanen tekee kaksi maalia.
No se ei toteutunut mutta saimme jotain suurempaa, maailmanmestaruuden. Myönnän etten
ole jääkiekon seuraaja mutta tällaiset kisat vievät mukanaan aina. Eiliseen peliin liittyy paljon
muutakin kuin jännitys ja vedonlyönti. Peliin valmistautuminen on alkanut jo päivällä
esimerkiksi pohdinta siitä katsotaanko se kotona tai muualla valmistellaan kisakatsomon
herkut tai hankitaan rekvisiittaa. Jäähallilla oli luotu tunnelmaa jo ennen peliä. Luotu
yhteishenkeä ja hyvää energiaa.
Seuraavana aamuna selasin facebookkia ja törmäsin päivitykseen, jossa kysyttiin “Mitä olet
tehnyt maailmanmestaruuden eteen?” “Pääseekö työttömät nyt töihin?” “Loppuuko
ahneus?”. Tätä lukiessani jäin pohtimaan, että olemmeko jo niin passivoituneet kurjaan ja
ankeaan elämänasenteeseen, että kun jotain merkittävää ja positiivista tapahtuu niin se ei
enään tunnu miltään? Maailmanmestaruus on kuitenkin pienelle Suomelle suuri kunnia ja
sen meille toivat alle 20-vuotiaat nuoret miehet. Tulevaisuuden esikuvat ja vaikuttajat.
On muistettava näiden ankeiden aikojen aikana olla myös positiivinen. Jos lopetamme
uskomasta hyvään ei mitään hyvää myöskään tapahdu. Eilen yli 2miljoonaa suomalaista
kerääntyi televisioiden ääreen yhdessä perheidensä, sukulaisten tai ystäviensä kanssa.
Jäähalli oli loppuunmyyty. Tämä on asia jota ei sovi vähätellä. Nuoret Leijonat muistuttivat
meitä miltä tuntuu olla yhdessä. Eilen pakkasen paukkeessa moni suomalainen tunsi hetken
lämpimän.
Kunnia suomen jääkiekon juniorityölle. Niinkuin eilen sanottu mestaruusjoukkuetta ei osteta
ulkomailta vaan se kasvatetaan ja tehdään itse.
Neea Kähkönen
Lounais-Suomen demarinuorten hallituksen jäsen
Turussa 6.1.2016
