Suomalainen yhteiskunta elää voimakasta rakennemuutoksen aikaa, jonka seurauksena työelämän aiemmin epätyypillisinä pidetyt piirteet ovat muuttuneet entistä tyypillisemmiksi. Työelämän murroksen keskeisiä tunnusmerkkejä ovat perinteisten työn muotojen pirstaloituminen pätkätöiksi ja yksilökeskeiseksi tietotyöksi, taloudellinen epävarmuus sekä työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen. Lisäksi käynnissä on sukupolvijako, jossa nuoret sukupolvet ovat siirtymässä pysyvästi epävarmuuden aikaan.
Vaikka uusi työ nähdään ensisijaisesti negatiivisena käsitteenä, se myös kiehtoo erityisesti nuoria, sillä se tarjoaa mahdollisuuden paeta perinteisen työn mallista kohti luovia ja tietointensiivisiä aloja. Nuoret hakevat työltä joissain määrin eri asioita kuin suuret ikäluokat. Tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat uudenlaista johtamista ja mahdollisuutta osallistua työpaikkansa kehittämiseen vahvemmin. Heidän myös oletetaan arvostavan enemmän mahdollisuutta kehittää itseään kuin elinikäistä työsuhdetta. Samaan aikaan oman tulevaisuuden ennustamattomuus voi näyttäytyä nuorelle myös positiivisena kääntöpuolena, esimerkiksi vapautena ja itsenäisyytenä.
Tutkimukset osoittavat, että nuoret työntekijät haluavat olla osallisena työssä, joka näkyy, kuuluu ja tuottaa tuloksia. Mielekkäässä työssä annetaan vastuuta ja liikkumavaraa toteuttaa uusia toimintatapoja. Nuorten sukupolvien vahvuudeksi voidaan liittää myös vahva teknologiaosaaminen, joka mahdollistaa nopean viestimisen ja tehokkaan työskentelyn ajasta ja paikasta riippumatta. Edellä mainituista näkökulmista huolimatta nuoret arvostavat pitkäkestoista, perinteistä palkkasuhdetta edelleen korkealle, eikä olettamuksille nuorten työntekijöiden kärsimättömyydestä tai laiskuudesta ole löydetty tilastollista näyttöä. Onkin tärkeää muistaa, että ihminen ja hänen perustarpeensa eivät pohjimmiltaan muutu, vaikka ympäröivä maailma ja teknologia kuinka kehittyisivät.
Anni Torni
Joensuun Demarinuorten johtokunnan jäsen
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Viikko Pohjois-Karjalassa 12.4.
