Euroopan parlamentin istunnossa lokakuun lopussa käsiteltiin feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vaikka sana ”feministinen” jakoi meppejä, äänesti enemmistö esityksen puolesta, jossa mm. kehotetaan jäsenmaita noudattamaan feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Keskustelu feministisestä ulkopolitiikasta liitetään usein Ruotsiin, joka vuonna 2014 otti suuren askeleen tasa-arvon parissa lanseeratessaan ja omaksuessaan feministisen ulkopolitiikan. Tämän jälkeen useat maat, kuten Ranska, Kanada ja Meksiko ovat seuranneet perässä. Suomi on maailmalla tunnettu tasa-arvon puolestapuhuja, ja tasa-arvon juuret ovat vahvasti kiinni niin Suomen historiassa kuin myös ulkopolitiikan painopisteissä. Kuitenkaan Suomi ei ole omaksunut feminististä ulkopolitiikkaa osaksi identiteettiään.
Feministinen ulkopolitiikka tähtää tasa-arvoon ulkopolitiikan joka saralla, kuten kehitysyhteistyössä, kansainvälisessä kaupassa, diplomatiassa ja turvallisuuspolitiikassa. Ruotsalaisen feministisen ulkopolitiikan perusteena on kolme osa-aluetta: oikeudet, edustus ja resurssit. Feministisen ulkopolitiikan juuret voidaan liittää jo YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (CEDAW) sekä 1995 vuoden Pekingin konferenssiin, mutta merkittävänä lähtökohtana voidaan pitää YK:n ”naiset, rauha ja turvallisuus” päätöslauselmaa vuodelta 2000. Päätöslauselmassa pyritään vaikuttamaan ajatusmaailmaan ja toimintatapoihin, jossa naiset ja tytöt nähtäisiin uhrien sijasta aktiivisina toimijoina rauhanrakennuksen ja konfliktien ehkäisyn parissa. Naisten asema rauhanvälityksessä on edelleen heikko, vaikka naisten osallistuminen rauhanvälitykseen on paitsi tasa-arvokysymys myös merkittävä vaikuttaja rauhanprosessien kestävyyteen. Naiset katsovat usein konflikteja eri näkökulmista kuin miehet, mikä edesauttaa kestävien ratkaisujen syntymistä ja voi pidemmällä aikavälillä johtaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomiseen.
Ulkopolitiikka ylipäänsä on edelleenkin alue, joka on vahvasti miesten edustama. Suomessa on historian saatossa ollut vain yksi naispuolinen ulkoministeri sekä presidentti. Nämä kaksi ovat olleet yksi ja sama henkilö: Tarja Halonen. Suomi panostaa ulkopolitiikassa sukupuolten tasa-arvoon, mutta feministinen ulkopolitiikka on edelleen vieras käsite. Demarinuoret ajavat feminististä ulkopolitiikkaa Suomen ulkopoliittiseksi linjaksi, sillä se edistää tasa-arvon, solidaarisuuden ja ihmisoikeuksien pohjalta tehtävää politiikkaa. Feministinen ulkopolitiikka ottaa huomioon marginalisoidut ryhmät konflikteissa. Erityisen tärkeää on myös edistää nuorten roolia, oikeuksia ja osallisuutta konfliktien ratkaisijoina ja rauhantyön tukijoina.
Feministinen ulkopolitiikka ei merkitse irtautumista vanhoista toimintatavoista vaan pikemminkin ulkopolitiikan sukupuolierojen tasoittamista sekä käsitteen syventämistä eri näkökulmia huomioimalla. Demarinuorille on tärkeää tehdä sukupuoli näkyväksi ulkopolitiikassa ja auttaa saavuttamaan tasavertaisuutta naisten ja miesten välille.
Julia Mikkola
Kirjoittaja on Demarinuorten kansainvälisen politiikan työryhmän jäsen
