Tiistaina 2.12. käsiteltiin hallituksen esitystä alkuperäiskansoja koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseksi. Suomella on maine ihmisoikeuksia kansainvälisesti kunnioittavana maana, mutta monessa suhteessa toteutus omassa maassa on ontunut. Ei voi olla niin, että ajamme ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansojen oikeuksia vain rajojemme ulkopuolella.
Demokraatti-lehden haastateltaessa kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelää ILO 169 -sopimuksen toimeenpanosta (3.12.) toistuu tuttu tulkintavirhe.
Totuus on, että sopimuksessa ei luvata, että alkuperäiskansa saa oikeuden maahan. Sanamuoto on oikeuksia. Englanniksi siis rights to land, ei right to land.
Kun sopimus ratifioidaan, samalla käydään läpi suomalainen lainsäädäntö ja se, toteutuvatko sopimuksessa annetut oikeudet siinä. ILO 169 -sopimus ei siis edellytä sitä, että saamelaisille siirretään muodollinen omistusoikeus heidän asuttamilleen maille. Sopimuksen ratifiointi koskettaisi muutoinkin ainoastaan valtion omistamia maita.
Vääriä käsityksiä liikkuu siis hyvin paljon ja on todella harmillista, että ne tuntuvat vaikuttavat päätöksentekoon. Ovat väärinymmärrykset tahattomia tai tahallisia, on käsittämätöntä, että niitä viljellään julkisessa keskustelussa.
Aikojen saatossa saamelaiset ovat muiden alkuperäiskansojen tapaan kohdanneet pyrkimyksiä valtaväestöön sulauttamiseen ja yhdistämiseen. Tämän sopimuksen tarkoituksena on nimenomaan korjata näiden pyrkimysten kielteiset seuraukset. Sopimuksella kukaan ei ole heikentämässä alueen muun väestön mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinojaan.
Itse luotan siihen, että oikeus- ja ulkoasiainministeriöt ovat yhdessä saamelaisten itsensä kanssa päteviä arvioimaan sopimusta. Jos näin ei olisi, ei Suomi voisi ratifioida yhtään kansainvälistä sopimusta. Kansanedustaja Ojala-Niemelä arvioi, että ILO 169 -sopimuksen ratifioidessaan Suomi saattaisi joutua parantamaan saamelaisten asemaa, missä ei hänen mukaansa ole suuria ongelmia.
Saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutuminen on Suomessa valovuosien päästä valmiista. Oikeus käyttää äidinkieltään ja saada omakielistä opetusta kaikilla koulutusasteilla sekä palveluita virastoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa ei toteudu Suomessa.
Tämäkö ei ole kansanedustaja Ojala-Niemelän mielestä ongelma?
Kaiken kaikkiaan on mielestäni erikoinen lähestymistapa, että mitään ei tarvitsisi muuttaa jos suuria ongelmia ei ole. Itse näen asian niin, että Suomen olisi aika ottaa harppaus edistyksen suuntaan.
Mikkel Näkkäläjärvi
Demarinuorten varapuheenjohtaja
Kolumni julkaistu 5.12. Demokraatissa
