Osallistuin tällä viikolla sukupolvibarometrin julkaisutilaisuuteen. Tilaisuus muistutti minua, kuinka nuoret viihtyvät keskimäärin mieluiten juuri ikäistensä kanssa toisin kuin ikääntyessä. Keskustelussa esitettiin havaintoja sukupolvidialogin merkityksestä. Minua jäi askarruttamaan, mitä tämä konkreettisesti nuorten kohdalla tarkoittaa.
Perhesuhteita lukuun ottamatta yksi ensimmäisistä paikoista kohdata eri-ikäisiä on työelämän alkuvaihe. Parhaimmillaan työ yhdistää ihmisiä urien alkupäästä viimeisiin työvuosiin.
Julkaisutilaisuudessa politiikan toimittaja Robert Sundman kuvasi, miten korona-aika vaikutti työelämässä sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon määrään. Nuorten työntekijöiden mahdollisuudet oppia kokeneemmilta supistuivat lähes olemattomiin. Kaikkien vetäytyessä kotiin etätöihin jäivät uudet ja nuoret työntekijät ilman arkista puoliksi huomaamatonta, mentorointia kokeneimmilta tekijöiltä. Ei ollut työkavereita, joilta ottaa mallia työelämässä etenemisestä tai vaadittavista sosiaalisista taidoista.
Samassa keskustelussa Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes nosti esiin, kuinka säästämisen ja tehokkuuden aikakausi joustaa kesätyöntekijöiden kustannuksella. Työpaikat eivät ota nuoria kesätyöntekijöitä oppimaan työelämästä. Nuoret kilpailevat 15-vuotiaista lähtien pitkälle opintojen valmistumiseen asti riittämättömästä määrästä kesätyöpaikkoja. Näissä hakukilpailuissa ratkaistaan kuitenkin monta myöhemmässä vaiheessa tarvittavaa ”eduksi katsotaan” -tilannetta.
Puutteellinen kokemus työelämästä esimerkiksi opintojen aikana näkyy valmistelumisen jälkeen ensimmäisessä työpaikassa. On tärkeää huomata, että ensimmäinen työpaikka yhä harvemmin on kokoaikainen, vakituinen tai omaa alaa — saati kaikkia näistä. Nähdäkseni ideaalissa hyvinvointiyhteiskunnassa kaikkien kolmen kriteerin pitäisi täyttyä mahdollisimman varhain.
Työurien alkuvuodet ovat keskeisiä uralla etenemisen ja siten ansiokehityksen kannalta. Myös kansantalouden kestävyyden kannalta työtuntien määrää halutaan lisätä. Sen lisäksi, että myös SDP toivoo ikääntyvien työskentelevän pidempään, olisi syytä kiinnittää huomiota työuran alkupään esteisiin, kuten vasten tahtoa jumittaviin opintoihin ja työelämään kiinni pääsemiseen.
Eikö työmarkkinoilla siis kannattaisi osoittaa nuorille solidaarisuutta? Vaikeassakin työllisyystilanteessa positiivinen kohtelu nuorten hyväksi palvelee hyvinvointiyhteiskuntaa pitkien ja nousujohteisten työurien myötä. Parempi työelämä uran alkuvuosina antaisi nuorille aidon mahdollisuuden tavoitella vakiintuneempaa elämää, perhettä ja esimerkiksi omaa asuntoa nykyistä aiemmin.
Emilia Kangaskolkka
Demarinuorten puheenjohtaja
